THAIMAALAINEN KATKARAPUCURRY

"kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Urtekram"

Aloitetaanpa sillä, että keittiö on meidän kodin sydän, ihan kirjaimellisestikin. Se on keskeisellä paikalla ja siellä hengaillaan paljon. Kaikenlaiset keittiöpuuhat ovat mieluisia, niin siivous- ja järkkäily, kun ruokailu ja ruoan laittokin. Kotielämä kiinnostelee paljon, eikä vähiten tällaisena pimeänä vuodenaikana, jolloin tekeminen siirtyy väkisinkin pihalta ja ulkomenoista sisätiloihin. 

Välillä kun väsyttää työpäivän jälkeen, sitä huomaa piristyvänsä kummasti kun alkaa puuhailemaan. Meillä iltasyöminen on työaikojen takia usein todella myöhäiseen aikaan, siltikin aina kokataan jotakin. Sitten on vapaita päiviä, jolloin ruoan laittoon on vielä erityisen paljon innostusta. Tällöin koko aterioinnista muodostuu pitkän kaavan mukainen operaatio; kehitellään resepti, hankitaan tarvikkeet, valmistellaan keittiö, pilkotaan ja vähän fiilistelläänkin, niin ja no, yleensä silloin myös kuvaillaan. Viime sunnuntaina oli tuollainen pitkän kaavan mukainen kokkailu, siihen innosti myös yhteistyö Urtekramin kanssa. 

 

Urtekramin tuotteet ovat kovin tuttuja tässä taloudessa. Kosmetiikkapuolen juttuja löytyy monta sorttia kylppärin hyllyiltä, kivan hintainen luonnonkosmetiikka on arjen perusjuttuja. Ostan usein myös Urtekramin tuotteita ruokaosaston puolelta. Lyhyesti kerrottuna Urtekram on 1972 perustettu yritys, joka keskityy luomuelintarvikkeisiin, luomusertifioituun kosmetiikkaan sekä laktoosittomiin ja gluteenittomiin tuotteisiin. Lisää tietoa voi lukea tästä.

-aasialaishenkiset maut viehättävät-

Noh, mutta palataanpas ruoan pariin. Olen nyt viehättynyt paljon aasialaishenkisistä mauista. Koska tuo ruokamaailma on itselle vielä opettelua, selailin valmiita reseptejä ja ideoita. Minusta aasialaisen ruoan juju on tasapainoisessa makumaailmassa. Se voi olla erilainen, kiinnostava ja hätkähdyttäväkin, mutta makujen on oltava sopusoinnussa. Siksi minusta onkin niin mielenkiintoista kokeilla erilaisia reseptejä tästä kategoriasta, sillä haluan oppia lisää.

Selailin ihan konkreettisia keittokirjojani keittiön hyllystä. Tämäkin muuten kuuluu minusta pitkän kaavan ruoan laittoon ja fiilistelyyn, se kirjojen pläräily. Löysin kiinnostavan reseptin Jamie Oliverin 30 minuutin ateriat -kirjasta. Kipaisin kauppaan ja aloin valmistella ateriaa.




 
 

Thaimaalainen katkarapucurry

2 sitruunaruohon vartta
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
nippu tuoretta korianteria (tai lehtipersiljaa kuten minä käytin)
2 säilykepaprikaa öljyssä
1 tl tomaattipyrettä
1 rkl kalakastiketta
2 rkl Genuine tamari -kastiketta * (soijakastiketta)
1 tl seesamiöljyä
2 cm tuoretta inkivääriä
sokeriherneenpalkoja
katkarapuja
400 g kookosmaitoa

kylkeen tiikerikatkarapuja


-pilko sitruunaruoho, chili, valkosipuli ja paprikat monitoimikoneeseen tai kulhoon, lisää muut mausteet ja yrtit, surauta tahnaksi
-aloita tiikeriravuista; paistele niitä pannulla noin pari minuuttia ja lisää sitten noin ruokalusikallinen currytahnaa ja pyörittele se rapujen joukkoon
-asettele ravut uunivuokaan tai pellille ja paista niitä 200 asteessa uunin ylätasolla noin 8-10 min.
-siirry tekemään kastike; paista öljyssä pannulla sokeriherneitä ja katkarapuja ja lisää loppu currytahna, paista hetki ja lisää sitten joukkoon kookosmaito - anna hautua miedolla lämmöllä

Keitä curryn ja rapujen seuraksi jasmiiniriisiä pakkauksen ohjeen mukaan.

Curryn lisukkeeksi tuli helppotekoinen ja raikas kurkkusalaatti. Juuri tällaisista yksinkertaisista lisukkeista pidän kovasti. Erilaisten makoisien kastikkeiden sekoittelu on olennainen osa aasialaisia ruokia. Tuoreet ja yksinkertaiset raaka-aineet syttyvät elämään makuyhdistelmistä.

Aasialainen kurkkusalaatti

2 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl Genuine tamari -kastiketta (soijakastiketta)
1 tl seesamiöljyä
1 lime
1 kurkku
pieni pala chiliä
korianteria tai lehtipersiljaa

-pilko kastikkeeseen tulevat inkivääri, chili ja yrtit, lisää sitten muut kastikkeen aineet
-vuole kurkusta esim. juustohöylällä pitkiä siivuja (voit poistaa vetistävät kurkunsiemenet jos haluat)
-sekoita ainekset yhteen ja koristele vielä yrteillä

Kannattaa tekaista tämä lisuke juuri ennen pöytään nostamista. Kurkut vetistävät helposti kokonaisuuden, joten tässä pitkä marinointi ei ole eduksi. Minusta tästä tuli myös todella kaunis visuaalisesti.

Currytahnassa paistetut tiikeriravunpyrstöt olivat myös maukkaita. Näitä voisi tekaista ihan muidenkin ruokien lisukkeeksi tai pikkunaposteluiksi. Rapujen tilalle voi samaan tyyliin tehdä esimerkiksi tofua jos suosii kasvisruokaa.

Siinäpä vielä valmis annos. Ensimmäiset maistelut tehtiin nimittäin heti tuoreeltaan ruoan valmistuttua. Sitä tuli niin runsas määrä, että kuulutin lisää porukkaa ruokapöytään ja illemmalla syötiin vielä uudelleen koko menu. Tämä oli oikeasti tosi hyvää, kaikki syöjät pitivät mauista kovasti. Valitsin tähän mietoja chilejä, joista poistin vielä siemenet, niin ensi kerralla ehkä kokeilen astetta tulisemmalla chilillä, mutta täytyy sanoa että ohjeet maut olivat hyvin tasapainossa.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan uusia reseptejä, aina ei tarvitse edes käyttää kauaa aikaa aterian tekemiseen, tämä kokonaisuus syntyy ihan nopsaan myös työpäivän jälkeenkin, jos ei ole intoa toteuttaa kokonaisuutta verkkaisella tahdilla. Resepti ja raaka-aineet valmiiksi hankittuna tämän loihtii melkein 30 minuutissa - vaikkei olisikaan Jamie.

Ihania ruokahetkiä!

KAVERIAIKAA RUOKAPÖYDÄN ÄÄRELLÄ

"kaupallinen yhteistyö 
Asennemedia + Taittinger ja Roster Turku"

-ystävien kanssa vietetty aika-

Jos jostain olen oppinut nauttimaan erityisen paljon viimeisen reilun vuoden aikana, on se ystävien kanssa vietetty aika. Olen tosi onnekas kun omaan niin ihania ystäviä - vaikka itse sanonkin. Noh, tietysti jokaisen mielestä omat ystävät on maailman parhaat. Meillä on tyttöjen kanssa tapana suunnitella yhteisiä herkkuhetkiä ja illanistujaisia säännöllisesti. Tällaiset erikoishetket ovat rentouttavia, koska silloin keskitytään jakamaan nautinnollinen hetki, eikä mielessä ole mitkään arkielämän "to do"-listat tai muut normaalit rutiinit. Miten usein sitä käykään niin, että suunnitellaan tapaamisia ja sitten se vaan jää. Me ollaan onneksi hyvin tsempattu näissä, ystävien näkeminen on tärkeää.

Saimme Taittingerilta kutsun käydä nauttimassa illallinen Turun Rosterissa. Meillähän on sopivasti leikkimielinen "Turku Food Club", jonka aikoinaan perustimme nimenomaan maistelumenun äärellä. Tykkäämme kaikki kovin paljon hyvistä mauista ja myös hyvistä juomista.

Rosterissa on viehättävä miljöö, paitsi nauttia hykerryttävän maukasta ja mietittyä ruokaa, myös vaikka piipahtaa yksille. After Work -konsepti on ystävien tapaamiseen mainio. Pikainenkin tapaaminen arki-iltana tuo viikkoon iloa. Tällä hetkellä haluan nostaa esille samppanjapohjaiset drinkit. Sillä Rosterissa tarjoillaan Taittingeriin tehtyjä cocktaileja (19.10. alkaen), jotka ovat mielenkiintoinen vaihtoehto pelkälle kuohuvalle. Esimerkiksi hienostuneet Champagne Cocktail (kuulemma kaikkien aikojen klassikko), Kir Royal tai Negroni Sbagliato.

Aloitimme tyttöjenkin kanssa illan alkudrinksuilla baaritiskin äärellä ja siitä siirryimme meille varattuun pöytään.

Mitä sitten tuli ruokaan - valitsimme maistelumenun, koska on ihana päästä kokemaan valmiiksi ajateltu makumaailma, joka on samalla yllätys - mitä seuraavaksi tuleekaan eteen. Ruoka on aina oivallinen ja mielenkiintoinen keskustelunaihe, on mukava analysoida kombinaatioita ja yhdistelmiä. Minä pidän tosi paljon modernista tavasta, jossa ruokia tulee pöytään myös jaettavissa vadeissa. Talon leipä ja vihersalaatti olivat muuten ihanat ja lisukkeet pöydässä.

 

Viiden ruokalajin menun välissä meillä oli ns. välisamppanja Taittingeria tietysti. Samppanja tarjoiltiin tulppaanin mallisesta lasista - kuulemma sellainen on oikeaoppinen lasivalinta samppanjalle.

Ruoka maistui hyvälle ja oli kauniisti esillä. Menu oli kevyt mutta täyttävä, eli eikös täydellisesti rakennettu ateria ole juuri sellainen. Meidän suosikkeja oli alkuruokana tarjoiltu tartar ja sienituorepuuro.

Kiitos ihanille ystävilleni illallisseurasta; Henriikka, Henna ja Maija. Sitä osaa kyllä arvostaa ystävien tukea ja huumoria - molempia tarvitaan. Meillä on myös tapana jakaa ideoita ja ajatuksia, pohdintoja ja oivalluksia. Tällaisten kokoontumisten lisäksi yhteinen Whats Up -ryhmä on tärkeä paikka. Silti on eri asia kokoontua nautiskelujen äärelle ihan fyysisesti. Laittautua hiukan ja keskittyä nauttimaan hetkestä.



Kiitos myös Taittingerille kutsusta ja Roster Turulle ihanasta miljööstä ja tarjoilusta. Ja itse asiassa, oltiin myös eilen illalla poikaystävän kanssa Rosterissa nauttimassa yhdet ja syömässä. Meillä oli erityinen päivä, niin juhlistettiin sitä pikkuisen. Rosterissa on niin kiva tunnelma ja miljöö, että tuntui kun olisi piipahtanut hetkeksi matkoille.

Valviran ohjeistuksen mukaan en voi julkaista alkoholia koskevia kommetteja, mutta muu keskustelu vaikkapa ruokaan ja ihaniin hemmotteluhetkiin liittyen on oikein tervetullutta!

AAMIAISTARINOITA

"kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Pelican Rouge"

 

En tiedä monesko aamupalapostaus tämä on vuoden aikana täällä blogissa, mutta kun rakastan hitaita aamupalahetkiä. Meilllä on tullut jo tavaksi viettää aamukahvihetki yhdessä, riippumatta siitä miten työaikataulut menevät, herätään silti aina samaan aikaan ja syödään aamiainen yhdessä. Se on minusta ihan tosi mahtava rutiini.

En voi korostaa liikaa aamukahvin tärkeyttä, en vaan lähde käyntiin jos en saa kahvia pian herättyäni. Olen myös tosi tarkka kahvin mausta, arvostan hyvää ja laadukasta kahvia tosi paljon. Pelican Rougen kahvit on meillä tarttuneet usein kaupassa matkaan, sillä pidämme täyteläisistä ja pehmeistä kahvimauista. Kun kerroin ystävälleni tästä yhteistyöstä - hän huudahti spontaanisti "parasta kahvia" ja kyse oli kahvihifistelijästä. 

Pelican Rouge on hyvin vanha kahvitalo, he ovat alkaneet paahtaa kahvia jo vuonna 1863 ja ovatkin euroopan vanhimpia kahvipaahtimoita. Pelican Rougella on sekä vaaleapaahtoisia, että täyteläisiä tummempia kahvipaahtoja. Tästä muuten meillä onkin kotona välillä pieni väittely - kumpi on parempaa, vaalea paahto vai täyteläinen tumma paahto. Minä äänestän usein vaaleampaa ja toinen tummaa paahtoa. Minä juon kahvin mustana ja hän maidon kanssa. Lopulta kuitenkin meistä molemmista laadukas kahvi on hyvää sekä vaaleana että tummana, niinpä kaapista löytyy sattumanvaraisesti ja mielialan mukaan kumpaa tahansa. Pääasia että löytyy hyvää kahvia.

Tällä hetkellä meillä ei ole kahvinkeitintä käytössä, vaan olemme innostuneet keittelemään kahvit pressopannuun. Minusta tämä tapa on oikein näpsäkkä ja jotenkin viehättävä. Kahvipannu on aina pöydässä läsnä kun hauaa kaataa kupillisen täyteen. Onpa meillä myös vanhanaikainen pannumyssykin käytössä ihan joka aamu, sillä aamukahvihetket tuppaavat venymään. Niiden takia herätyskello soi pari tuntia ennen kuin pitää lähteä liikkeelle.

 

Yleensä juodaan kahvit keittiön saarekkeen äärellä, mutta etenkin viikonloppuina ihan ruokatilan pöydän äärellä. Ruokasalin puolelle katetaan myös silloin kun halutaan fiilistellä ulkoa tulevaa kaunista valoa tai muuten vaan tunnelmoida erityisesti. Kun me häärätään aamiaisvalmisteluiden kimpussa on pienet karvapallerot vielä täydessä aamuhorroksessa, ulkona on käyty pikaisesti ja unet jatkuvat sohvalla.

Kahvin kanssa syödään oikeastaan aina voileipää, mutta lisukkeet vaihtelevat. Kananmunia tulee syötyä muutamina aamuina viikossa. Munia valmistetaan monella eri tavalla. Juuri nyt hän on paistanut meille erityisen ohuita munaräiskäleita, tai miksikä niitä kutsuisi. Juju on siinä, että muna vatkataan huolellisesti ja pannulle kaadetaan munaseosta niin ohuesti kuin mahdollista. Ohut kananmuna paistuu pikaisesti ja maistuu ihan erilaiselta näin hentona versiona. 

Leivistä muuten, niille kootaan ihan perinteisesti päällysteitä, minulla on yleensä vain juustoa ja vihanneksia. Minusta voileipä ei koskaan maistu hyvältä ilman kahvia, niinpä en syö leipää yleensä muulloin kun aamupalalla. Ja kahvista, minä pidän erityisen kuumasta kahvista, siksi ei tulisi mieleenikään laittaa siihen kylmää maitoa, tai lämmintäkään. Tästä onkin sitten pöydän toisella puolella erilainen näkökanta.

Kahvin ääressä tulee juteltua kaikenlaisia asioita. Erityisen hauskaa on googlata nippelitietoja, tai tämän olen oppinut nyt viimeaikoina. Jokin aika sitten esimerkiksi googlattiin kasmir-kuosista. 

Kasmir-kuosijuttu lähti siitä, kun olin kietoutunut tuohon kuvassa näkyvään ikivanhaan kasmir-kuvioiseen torkkupeittoon. (Inhoan vilua aamusella). Tuli sitten puhe kuoseista ja tuosta ikivanhasta kuviomallista. Minä olen aina tykännyt kasmir-kuvioinneista ja toinen puolestaan ei ollenkaan. Googlettamalla selvisi, että kasmir eli paisley on yli tuhat vuotta vanha pisarakuvio, jonka aikanaan uskottiin suojelevan demoneilta.

On muuten oikeastaan aika avartavaa selvittää pöhkömpiäkin asioita, kun meillä kerran on olemassa lähde josta löytyy tietoa ihan mistä vaan asiasta tai tekemisestä. Aamupalalla siis voi vaikka kevyesti sivistää itseään.

Siinä ne on kaksi erilaista kahvipakettia, kumpikin hyvää vaikka erilaista. Hyvä kahvi on aina ilo. Pelican Rougen paahdot on muuten suunniteltu suomalaiseen makuun. Meillä täällä taitaakin olla hitusen oma suutuntuma kahvien suhteen. Ja Pelican Rougen paketeista pitää vielä mainita, että ne ovat uudistuneet koviksi vakuumipaketeiksi.



Olen niin pöhkö, että mulla on usein illalla nukkuman mennessä vähän nälkä (saatan joskus hiipiä yöllä jääkaapille) ja jos en sitä tee, niin nukahdan monesti aamupalasta ja aamukahvista haaveillen. Kahvia tosin juodaan muutenkin, esimerkiksi usein iltaruoan jälkeen vielä kupilliset. Mutta aamukahvi on päivän tärkein.

Nautitko sinä hyvästä kahvista ja millaisia ovat lempikahvihetkesi?