LEMPIPUUHANI PUUTARHASSA

"kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Fiskars"

Jos mietitään mun puutahajuttuja, niin olen vähän toisaikainen. Välillä saatan uppoutua selailemaan puutarhaidiksiä ja suunnittelemaan istutuksia ja viljelyitä. Pian kuitenkin havahdun unelmistani maan pinnalle ja muistan millainen puutarhaihminen olen - nauttija ja rentoutuja, en niinkään intohimoinen puurtaja ja viherpeukalo.

Olen kuitenkin seitsemän kesän aikana orientoitunut tiettyihin rutiineihin, niihin pakollisiin töihin, joiden avulla piha pysyy kuosissa ja viihtyisänä eli itselleni tarpeeksi selkänä ja vaivattomana. Tämän puutarhan suurin istutus on nurmialue. Laitamilla on jokunen puu, pensas ja pieni perennapenkki. Hyötypuutarhasta olen luopunut pari kesää sitten, koska sadon luomiseen ja syömiseen ei vaan riittänyt kumpaankaan omat resurssit. Yhteistyössä Fiskarsin kanssa kerron teille tyypillisestä puutarhanhoitopäivästäni.

 

-lempipuuhani puutarhassa on kitkeminen-

Jos pitäisi valita mieluisin puutarhatyö, olisi se ehdottomasti kitkeminen. Hyvä että pidän siitä hommasta, se on näet aika tärkeä osa siistiä pihaa. Jotkut tykkäävät suorittaa päivittäin pihapuuhasteluja ja rikkaruohojen nyppimisiä. Minulla taas on tapana tehdä kitkemiset inspiraation puuskassa yhtenä rivakkana hetkenä. Niinpä rikkaruohotilanne on saattanut jopa hiukan riistäytyä käsistä joinakin kertoina. 

Aloitan mieluiten raivaustyön puuaidan alusesta. Joskus olen kutsunut sitä "ajatustyömaaksi" koska rentoudun saadessani istua asfaltilla rikkaruohoja nyppien. Voin kertoa että tuossa kontatessani olen saanut vuosien aikana enemmän kuin yhdet housunpolvet rikki ja toisaalta myös aika monta hyvää ellei jopa loistavaakin ideaa.

Aidan alusen rikkaruohot lähtevät suureksi osaksi nyppimällä, mutta välillä joku on juurtunut tiukasti kiinni ja silloin käytän apuna Fiskarsin QuikFit Rikkaruohorautaa. Raudan saa tarvittaessa liitettyä pidempään varteenkin, mutta aidan alla työskennellessä pelkkä rauta on hyvä.

Kun aidan alusta on kitketty, täytyy lakaista asfaltille kertyneet sotkut pois. Fiskarsin QuikFit -sarja on aivan loistava, koska erilaiset pihalla tarvittavat työkalut ovat ikään kuin yhdessä paketissa. Erilaiset päät säilytän tuossa kuvien säkissä. Asfaltin harjaukseen käytän QuikFit Pihaharjaa, siinä on tarpeeksi napakat harjakset, jotta karkea pinta puhdistuu tehokkaasti.

Aidan aluksen jälkeen siirryn yleensä kitkemään nurmialuetta, sekä reunoja, että nurmikolle levinneitä voikukkia. Alkukesän jälkeen voikukkien kasvu onneksi hidastuu, mutta kyllä niitä riittää kitkettäväksi näin loppukesästäkin. Etenkin nyt, kun nurmikkoa on tullut leikattua huomattavasti harvemmin kun normaalisti. Kuumana aikana on hyvä pitää nurmi vähän normaalia pidempänä. Tuntuu että vaikka nurmikko kituisi, niin rikkaruohot eivät, niinpä pihamaalle oli kertynyt todella paljon kitkettävää - oli aika raskas homma ja päätin olla tässä ahkerampi, enkä päästää kitkemisväliä liian pitkäksi.

Nurmikon kitkemisarsenaalini on yksinkertainen. Fiskarsin rikkaruohonpoistaja on puutarhan tärkeimpiä ja loistavimpia välineitä. Omani on vuosikausia vanha ja paljon käytetty, mutta niin vain se suoriutui tälläkin kertaa työstä mainiosti. 

Kun nurmikko on täyttynyt rikkaruohopaakuista, haravoin ne kasoiksi QuikFit Rautaharavalla. Hara on tukeva ja sillä kasat on helppo vetää yhteen nippuun. Sitten vain nostelen ne SolidPopUp Puutarhasäkkiin. Tuollainen kevyt kokoontaittuva säkki on mainio apuväline pihatöissä, mietin miksi aiemmin yritin sulloa rikkaruohoja ämpäriin. Tuohon mahtuu kerralla melkein kuuden ämpärillisen verran tavaraa ja säkki itsessään on niin kevyt, että se on vaivaton käydä kippaamassa tunkiolle.

 

Kun on saanut rikkaruohotilanteen hallintaan ja aurinko alkaa väistyä, on aika alkaa päivittäiset kastelurutiinit. Fiskarsin kastelukärrykela on ollut tämän kesän hitti pihalla. Siitä on iloittu nurmikon ja kasvien kastelun lisäksi paljun täyttämisessä ja kaikenlaisten tavaroiden pesemisessä. Koska letku on helposti käsillä, tulee sitä käytettyä. Ok, nurmikon kasteluun olisi voinut satsata vieläkin enemmän, nyt nurmi on paikoin karrelle palanutta, mutta suotakoon se itselle anteeksi, vaikka loistavan kastelukärrykelan omistaja olenkin.

Mukavuudenhaluisena tyyppinä on tullut hyödynnettyä kätevää letkusysteemiä ja suihkusuulaketta myös ruukkukasvien kastelussa. Ei ole tarvinnut odotella kastelukannujen täyttymistä, vaan on voinut vain kulkea letkun kanssa pitkin pihaa ja suhkutella vettä sinne missä tarve. Samalla olen välillä huuhtaissut iltaisin terassia.

Terassin puhdistuksessa on käsillä myös harja, siihen paras valinta on Fiskarsin QuikFit Patioharja. Se on pehmeät harjat ovat sopivat terassilaudoituksen putsaamiseen.

Palkinnoksi ahkeroinnista, on ihana istahtaa terassille levähtämään ja virkistäytymään. Ehkä lukaisen niitä inspislehtiä samalla. Aina voi haaveilla istutuksista, kivetyksistä ja muista pihan kaunistuksista. Vaikka palaan sitten taas todellisuuteen, ollen ihan tyytyväinen omaan selkeään ja kuitenkin helppohoitoiseen pihaan. Suurimmat hommat näet olivat edellä luetellut kitkemiset ja kastelut,  sekä tietysti lisäksi ruohon leikkaukset.

Mutta koska elokuu ja satokausi, haluatte varmasti nähdä minkälainen tämän pihan sato on ollut tältä kesältä. Noh, pieni kipollinen kirsikkatomaatteja ja yllätysauringonkukkia. Tai voi listaan vielä lisätä kasvimaan jäänteistä puskevat siellä täällä kasvavat mintut ja oreganot. 

Mutta mikä ihana ihana kesä on ollutkaan. Niin puutarhatöiden parissa kuin muutenkin. Itselleni puutarha on osittain tietynlainen vapauden symboli - sinne voi mennä aamulla rauhassa pyjamassa (kuten teen hyvin usein) ja toisaalta siellä voi istuskella iltaa terassin suojassa vilttiin kääriytyneenä (tosin ei ole ollut viltille tarvetta vielä). Ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään ollakseen ulkona.

Oma piha on ihanuutta!

*Fiskarsin työvälineet saatu osana yhteistyötä

IHANA ILTA PUUTARHASSA

Jippii, tänä keväänä oma kirsikkapuuni kukki taas entistä runsaammin. Joka kevät olen jännityksellä seurannut miten paljon vaaleanpunaisia kukkia siihen puhkeaa. Vieläkin on matkaa sellaiseen jättimäiseen kirsikankukkarunsauteen, mutta nyt pääsin jo fiilistelemään kunnolla vaaleanpunaista kukkasatoa. Nämä kuvat on napattu reilu viikko sitten, mutta vieläkin puussa on kukkia jäljellä.

Tuona päivänä oli todella kuuma hellepäivä. Kävimme iltapäivästä Naantalissa kävelyllä ja syömässä, koska silloin ei olisi voinut tehdä puutarhahommia, oli niin uuvuttavan lämminta. Ilmavassa mekossa oli ihana liehutella menemään. Tuo on sama Samsoen kietaisumekko, joka minulta löytyy kukallisenakin. 

Puutarhaa on niin ihana seurata näin alkukesästä, joka päivä siellä huomaa muutoksia. Kohta täytyykin kipaista tekemään päivän kastelut. Olimme pari päivää Kokkolassa ja nyt näyttää tosi kuivalta, kun kastelut ovat jääneet vähemmälle. 

Kesällä tulee melkein asuttua ulkona ja terassilla. Iltaisin on ihana istuskella ja fiilistellä lämmintä iltaa. Saatan usein lueskella lehtiä ja kirjoja terassilla, siinä pääsee samalla rentoutumaan ja nauttimaan ulkoilmasta. Syödään myös paljon terassilla ja jäädään sitten istuskelemaan iltaa siihen.

"Pihakäppäily" on kyllä parasta. Harvoin kylläkään vietän siellä aikaa tuollaisessa sievässä mekossa. Pitäisi kyllä oikeasti pukeutua kotosallakin nätimmin. Olen tosiaan oivaltanut nyt vasta miten kätsyjä ja mukavia vaatteita mekot ovatkaan. Onneksi kaapista löytyy jo muutama, eiköhän niillä tämä kesä pärjätä. Ja kesän ykköskengiksi ovat nousseet nuo Adidaksen tossut, niin mukavat ja helpot potkaista jalkaan.

Oletteko te nauttineet kesähengailusta?

VIHDOINKIN PIHALLA

Jaksatteko vielä kuulla kesän hehkutusta? Minusta tuntuu, että kaikki ovat menneet ihan sekaisin tästä auringosta - ihmiset hymyilevät, ajatukset ovat pehmenneet ja varpaatkin vihdoin paljastuneet. Sovitaanko, etten ole maailman paras näissä vertauskuvissa, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Pihaa on siivottu jo aika paljon, mutta vielä riittää tekemistä, että voidaan alkaa nauttia kesäisestä säästä ihan vaan rennosti. Se toki tarkoittaa lähinnä pelkän ruohon leikkaamista ja rikkaruohojen kitkemistä. Ennen siihen pisteeseen pääsyä on vielä monen monituista hommaa tiedossa. Seuraavana terassin pesu.

Tänään kuitenkin aloitettiin kivalla jutulla, nimittäin puutarhaostoksilla. Ruukut saivat vähän täytettä ja vaikka terassi onkin likainen, näyttää se jo himpun verran nätimmältä kasvien ansiosta.

Valittiin aika vihreitä kasveja. Heiniä oli ennestään tuollaisessa toisessa laakeassa ruukussa, ne ovat selvinneet talvesta ja pukkaavat jo terhakkaana uutta vartta. Niinpä toiseenkin laakeaan ruukkuun valittiin heinää ja minä istutin juurelle perinteisiä valkoisia petunioita - vähän sentään kukkaakin joukkoon.

Oliivipuita on nyt kaksi, toinen rungollinen ja toinen matala versio, se näyttää muuten minusta aika ihanalta tuossa vaaleassa saviruukussa. Sitten on tuuhea laventeli, sen puolesta vähän jännitän, sillä laventeli pitäisi olla kostea, mutta vesi ei saisi seisoa ruukussa. Nyt se on vaan laitettu Granitin suojaruukkuun, mietin pitäisikö se istuttaa johonkin reiälliseen ruukkuun, vai annanko olla muoviruukussaan ja tarkistan vaan aina ettei vesi jää tuonne suojaruukun pohjalle - mitä mieltä olette?

Myös yhden Mårbacka-pelargonin ostin Tine K:n ruukkuun - sellainen vaan on oltava joka kesä.

Pääoven edustalla on myös mieluinen "työmaa". Liuskekivet kaivettiin nurmen seasta ja ne laitetaan nyt tuohon kivituhkalla. Kivihommaa olisi myös sokkelin ympärillä, haluaisin reunustaa sen jollakin kauniilla murskeella, mutta ensin pitäisi maalata sokkeli...

Tyttönen on sellainen haaveilija, hän istuu mieluiten varjossa ja tarkkailee perhosia tai mitä tahansa pientä ja lentävää.

Loppuun vielä kenkävinkki. Ostin täksi kesäksi Adidaksen lipokkaat ja ne ovat olleet ihan älyttömän hyvät pihakenkinä. Oven suussa on oltava jalkaan potkaistavat kengät ja nämä menevät hyvin sukkien kanssa tai ilman. Tossut ovat todella joustavat ja mukavat jalalle - sekä helpot pestä, sen huomasin tänään istutushommien jälkeen.

Ihanaa lämmintä ja aurinkoista viikkoa!

KOTIPUUTARHURIA ASKARRUTTAA

Nyt tarvittaisiin muutama minua taitavamman puutarhurin neuvo. Vaikka rakastan meidän pihaa, en ole mitenkään kummoinen puutarhuri. Kesäkukista selviän suhteellisen helposti - jaksan kastella tarpeeksi ja lannoituskin hoituu. Mitä tulee maahan istutettaviin kasveihin, otan rennolla otteella, onnistuu tai ei.

Kuvasin nämä kännykällä, sillä kesäpäivänä se sattui olemaan lähempänä kättä kuin kamera. Tuossa näettä myös vilautuksen talon uudesta ilmeestä - valkoisista seinistä ja kontiainen-sävyllä maalatusta ulko-ovesta. Muutokseen toivat tärkeän säväyksen myös uudet ulkoseinävalaisimet. Postailen vielä näistä paremmin.

Mutta niihin kysymyksiin. Onko teillä vinkkiä miksi kesäkurpitsan hedelmät näivettyvät coktail-kurkun kokoisina, eivätkä kasva ollenkaan täyteen kokoon. Olen kastellut ja lannoittanut luonnonlannoitteella. Aikaisempina kesinä samassa paikassa sato on ollut ihan normaali.

Ihmettelen myös suklaakirsikkatomaattien hidasta kasvua. Ovat erittäin aurinkoisella ja lämpimällä seinustalla, eikä nuo näytä tuottavan ollenkaan samanlaista satoa kuin aikaisempina vuosina. Voiko tämä merkillinen kesäsää olla syyllinen..

Enstäs sitten ihana krassini - siihen ilmestyi pienenpieniä mustia ötököitä ihan hirvittävät määrät ja kasvi alkoi näivettyä, vaikka yritin hoidella sitä parhaani mukaan. Mitäköhän ne ovat, leviävätkö muihin kasveihin ja pääseekö niistä eroon. Löysin muutamia mustia piskoja myös yrittimaassa olevasta krassista, joka ei muuten vielä kuki ollenkaan.

Kuvissa myös minulle sopiva perennapenkki, eli erittäin leviävää tarha-alpia ja salviaa. Meillä on pihalla paljon eri värisiä kukkia, koska talo on nyt hyvin valkoinen ja meillä on valkoinen puuaitakin, olisi piha aika tylsä, jos kukatkin olisivat valkoisia. Nyt värikkäät kukkaset ilostuttavat valkoisen ja vihreän keskellä. Sitäpaitsi, rakastan luonnonkukkaniittyjä, joissa kaikenväriset kukat ovat sulassa sovussa keskenään. Samaa rentoa kukkaishenkeä olen halunnut omalle pihallekin.

Aurinkoista viikkoa!

 

PUUTARHAJUTTUJA

Puutarhajutut ovat olleet mielessä jonkin aikaa, epäilemättä koska on tuo oma piha ja kesä. Mutta tänä keväänä huomaan innostuneeni paljon enemmän pihasta kuin viimekesänä. Tuntuu että tehtiin vaan ihan pakolliset ja pihasta ei tullut nautittua oikein missään muodossa.

Se pieni piipahdus Tanskaankin inspiroi minua pihahommien suhteen. Ebeltoftissa on nimittäin aivan ihania omakotitaloja vieri vieressä rannan tuntumassa ja rantatietä ajeltaessa tuli tarkasteltua tanskalaista puutarhatyyliä. Itse asiassa sen rentous yllätti minut. Laitoin merkille, että siellä puutarhat näyttivät huomattavasti rennommilta ja luonnollisemmilta kuin meillä Suomessa. Suurimmassa osassa näkemiäni pihoja oli selkeä nurmikko, reunamilla huolettoman näköisiä istutuksia ja jonkinlainen mukava patio oleskeluryhmineen. Minkäänlaisia kivisiä istutusaltaita, tarkkaan harkittuja katteella vuorattuja penkkejä ei näkynyt.

Tarkennan vielä että pidän kaikenlaisista puutarhoista, mutta jos ja kun saan valita, viihdyn parhaiten hiukan boheemissa rönsyilevässä tyylissä. Sellaista meidän pihakin todella edustaa. 

Minun ihannepihassani on paljon siistiä nurmikkoa, villiintyneitä perennapenkkejä, sekalaisia kasveja ja värejä. Siellä täällä pieniä kivetyksiä ja luonnonkukkia sekoittamassa pakkaa.

Tällä viikolla olen rakentanut meidän terassin kyljessä olevaa "kasvimaata" uuteen uskoon. Viimekesäisen laiminlyönnin jälkeen se kasvoi lähinnä villiintynyttä minttua ja oreganoa, sekä villiä lemmikkiä ja ahomansikkaa.

Raivasin suurimman osan vanhoista yrteistä pois ja päätettiin kokeilla uutta lähestymistapaa tähän yrttimaahan. Meillä on palju tuossa vieressä, se vilahtaa kuvan vasemmassa reunassa. Halusin sen viereen jotakin pysyvämpää ja rehevää. Rakastan saniaisia ja niinpä kokeilen miten kotkansiipisaniaiset lähtisivät kasvuun paljun vierustalla. Niiden taakse ostin vielä yhden angervolajikkeen, jonka nimeä en nyt muista, sellaiset ihanat isot lehdet ja punaiset kukinnot - siitä pitäisi kasvaa aika rehevä. Sen juurelle jätin vielä lemmikeitä ja ahomansikkaa, koska halusin säilyttää luonnon itse puskemia kasveja myöskin.

Ryytimaan perälle ostin muutaman kesäkurpitsan, koristekurpitsan ja avomaan kurkun. Lisäksi siellä on kaksi vaatimattomasti kituvaa raparperia. Yhdelle laidalle pitäisi vielä saada muurattua/rakennettua muuri ja sen viereen voi sitten istuttaa jotakin syvempää multaa vaativaa...jos vielä tälle kesälle ennättää. Puuhaa riittää!

Laitoin pari liuskekivikäytävää elävöittämään ryytimaata, näin myös kitkeminen on helpompaa, lisäksi ne rajaavat kivasti koriste- ja hyötykasveja. Seuraavaan riviin istuttelin iisoppeja, sellaisia meillä oli ennen tuossa saniaisten tilalla, mutta niiden aika meni, olivat kolmivuotisia. Tiedän että niistä tulee aika reheviä, joten saavat reilusti puolestani villiintyä tuossa keskellä. Niiden viereen terassin puoleiseen päätyyn penkkiä valitsin tuollaisia matalaksi ja toivottavasti lamoavaksi villiintyviä yrttejä, joiden nimiä en myöskään muista. Ihan etualalle laitoin krassin, toivoisin että se kiipeilisi pitkin matalaa muuria terassinkin puolelle saakka.

Saniaisten seuraksi myöskin terassin kulmalle laitoin muutaman erilaisen yrtin. Näitä voi vaikka vaihdella jos nuupahtelevat. Tuo laventeli on sellainen elintarvikekelpoinen lajike. Katsokaa miten kauniit lehdet tuossa köynösmäisessä yrtissä on. Jos joku tunnistaa sen niin saa vinkata!

Meidän tontti on vähän hassu, siinä on korkeuseroja ylöspäin. Tuossa rajanaapurin puolelle mentäessä on rinne ylöspäin, joka oli alun perin ihan kovaa savea. Sinne isäntä kantoi selkä vääränä vuosia sitten maapalasia, jossa kasvoi luonnonkasveja - haluttiin rinteestä luonnontilaisen oloinen, sillä se rajoittuu metsään ja sitä on niin paljon ja maa kovaa, ettei meillä olisi ollut intoa alkaa rakentamaan siitä mitään erityisempää perennarakennelmaa. Olen kyllä tyytyväinen valintaamme, minusta on ihana, että tontilla on luonnonheinikkomaista tunnelmaa. Rinteessä kasvaa saniaisia, kieloja, päivänkakkaroita, seassa ruusuangervoja ja rikkaruohoja. Voikukka-aika onneksi vähän loppui jo, sekä sesonkiin, että meidän kitkemiseen. Välillä olemme heitelleet sinne rinteeseen niittykkkasiemeniä, ne ovat vaihtelevasti kasvaneet eri vuosina.

Rinteessä on kolme suurta kiveä, joiden päällä treffaillaan naapurin pikkutyttöjä koirien kanssa. Kivien väliin istutettiin pieni omppupuu muutama vuosi sitten, siinä on myös pari kituista pensasmustikkaa ja yksi karviainen. Mutta komeinta kivien vierustalla on tuo köynöskasvi, joka on nyt parhaimmillaan kukkaloistossa.

Meidän villiintyneellä "ylänurmi"-kaistaleella rehottaa valtaisa lumipalloheisi, joka on vielä täynnä kukkia. Yksi lempparipensaani ehdottomasti. Ylänurmelle emme aikanaan laittaneet siirtonurmea, sillä fiiliksestä olisi tullut liian golfkenttä. Tämä on pieni soiro ja sen nurmikko on sekalainen vanha, jossa kasvaa luonnonkukka (=rikkakukka) mättäitä. Mutta minä pidän niistä. Huomatkaa meidän isompi lempipaikallaan...

Loivaan nurmikkonousuun on kasvanut aikamoinen rypäs hiirenvirnaa. Tuota haluaisin lisääkin juuri nurmikon nousukohtaan. Se saa siis villiintyä oikein mielellään ja minä nautin tuostakin luonnon omasta kasvista.

Ainoa perennapenkkimme on suhteellisen villiintynyt. Siinä on lähinnä kuvan salviaa ja paria muuta ihan hulluna kasvavaa kukkaa. Jos vaan saan aikaiseksi, niin rajaan tänä kesänä penkin skarpimmaksi. Mutta jos sitä ei tule tehtyä, niin sitten vaan nautitaan villinä rehottavista perennoista. Fiiliksellä mennään.

Tällaisen leinikkiryppään jätin ylänurmelle. En raaskinut leikata noita pois. Minä rakastan kaikkia kukkia, myös luonnonkukkia.

Suurimman osan istutuksista teen ruukkuihin, joita meillä on sekä terassin puolella, että pääoven portaiden pielustalla. Niihin vaihtelen mielialan mukaan kasveja, sekä kesäkukkia että perennoita. Olenkin aina ihan erilainen näky puutarhamyymälän jonossa. Omassa kärryssäni on sekalainen intuitiolla poimittu lajitelma kasveja. Osa onnistuu osa ei. Yleensä kurkin salaa mitä muilla ostajilla on, iäkkäämmillä enimmäkseen ruusulajikkeita ja pelargoneja, nuoremmilla tuijia tai muita havukasveja ja ehkä pari valkoista kesäkukkaa. Jännä katsoa mitä ihmiset ostavat. Kuvan ruukkuistutus on oma lempparini just nyt. Siinä on apilaa ja koristebataatti. Tämä ruukku on soran päällä kivijalan vieressä, sen taakse on jostain puskenut villiä orvokkia, jota en ole raaskinut kitkeä.

Pääset muuten katsomaan meidän puutarhasta lisää esim. tässä koostejutussani. Jännä itsekin lukea taaksepäin puutarha-asiaa, se kun elää joka vuosi ja ajatuksetkin muuttuvat matkan varrella. Pakko sanoa, etten ole mikään taitava puutarhuri, siksipä osa kasveista on jo aikoja sitten menetetty ja tilalle on tullut jotakin muuta. Mutta kokeileminen on ihan kivaa. Puutarha ei ole itselleni kovin vakava juttu, vaan enemmänkin rentouttavaa puuhastelua. Itse asiassa, meidän piha on sellainen, että jos jaksaa hoitaa nurmikon ja siistiä tupsut ja reunukset, ei täällä paljon muuta tarvitse puuhata. Poislukien tuo ryytimaa, sinne varmaan alkaa kertyä kitkettävää..