PARIISI - TUHANNET TULPPAANIT

Lupasin jo ajat sitten tehdä erillisen postauksen Pariisin ihanasta kukkapuistosta. Etenkin valtaisat tulppaanipenkit ihastuttivat suunnattomasti. Mehän vierailimme Petrin kanssa puistossa vappupäivänä, silloin Pariisissa tulppaanikausi alkoi kääntyä loppusuoralle, kun taas täällä kotimaassa vasta odoteltiin kukkien aukeamista.

Mutta koskaan ei ole huono hetki ihailla kukkaloistoa, joten pljäytänpä teille tähän valtaisan satsin värikylläisiä kukkasia.

Näitä kuvia valitessani ja editoidessani, mietin miten ihana olisi hullaantua johonkin kukkalajiin ja kerätä sitä pihalle monessa eri versiossa. On aika upean näköistä kun yhtä laatua on paljon rykelmissä. Totesin, että minä olen ihan liian boheemi moiseen suunnitelmallisuuteen, mutta miten mahtava harrastus esimerkiksi tulppaanipuutarhan rakentaminen olisikaan. Vaikka kukkien loistokausi on lyhyenkö vuodenkierrossa, liittyy tuohon harrastukseen monta muutakin vaihetta kuin kukintakauden ihastelu. Kaikki aina lajikkeiden tutkimisesta, erikoisempien metsästämiseen ja oikea-aikaiseen istuttamiseen. Sitten vielä kasvun tarkkailu yms. 

Puutarhassa puuhailu on vaan niin rentouttavaa ja mahtavaa siinä on se, että jokainen voi toteuttaa sitä omien taipumustensa ja mieltymystensä - sekä jaksamisensa mukaan. Olen löytänyt aika hyvin tänä kesänä oman juttuni, joka on enemmänkin rentoa puuhastelua siellä täällä ja haaveilua. Ei niinkään sitä suunnittelua ja valtaisaa perustamistyötä. Sen pikkupuuhastelun rinnalle yritän opettaa itseäni pysähtymään enemmän. Sekin on osa puutarhaelämää, että malttaa olla siellä hiljokseen ja paikallaan. Nauttia siitä mitä on saanut.

-Puutarhassa oivallettua-

Tuosta tulikin muuten mieleeni ajatus joka on pyörinyt päässä jonkin aikaa: Yritän olla iloinen kaikista niistä asioista joita olen saanut ja saan, enkä miettiä niitä mitä en voi saada tai en tule saamaan. 

Sama pätee ihmissuhteissa. En odota keneltäkään mitään. Olen iloinen niistä positiivisista huomioista joita saan, mutten mieti miksei joku huomioinut minua. Hirveän raskasta jos täytyisi aina olla tyytymätön tilanteeseen.

Olen sitä mieltä, että parhaiten sitä tekee itse itsensä onnelliseksi. Silloin ei tarvitse mitään muuta. Kaikki mitä sen lisäksi tulee on vain ylimääräistä plussaa. Ja uskon että sitä plussaa tulee mahdottomasti, jos sitä ei väkisin odota.

En hirveän usein kirjoittele blogissani ns. elämän viisauksia. Se johtuu siitä, että minusta perusasiat ovat niin itsestäänselviä, ettei niitä tarvitse toitotella ääneen. Nyt olen vaan haahuillut aika onnellisena puutarhassani ja pyöritellyt päässä näitä "self help" -mietteitä.

Puutarha on aikamoinen paikka!

PARIISI - KÄVELY MONTMARTRELLA

Kylläpä se aika hurahti, tuntuu että toukokuisesta Pariisin matkasta on jo kauan aikaa. Unohdin postailla tänne ajattelemiani matkajuttuja. Mutta Pariisi on aina hyvä idea, joten laiskan kuvaajan on oivallista kaivella kiintolevyltä tunnelmallisia kuvia Montmartren kävelyretkeltä.

Tapasimme yhtenä päivänä Petrin paikallisia valokuvaajakavereita ja lounastettuamme vietimme mukavan iltapäivän heidän kanssaan vaellellen Montmartrella. Eron meihin suomalaisiin huomaa tietynlaisessa kiireettömyydessä. Ranskalaisten kanssa kului leppoisasti useampi tunti ja vielä erotessammekin juttelu jatkui varmaan puolisen tuntia. Kiva päivä oli.

Kuljin kävelyretkellä kamera kaulalla kuten turistin kelpaakin. Ikuistin satunnaisesti minua viehättäviä näkymiä. Nyt niitä tarkastellessani, huomasin kuvanneeni paljon tavallisia katunäkymiä ja kahviloita.

Tuossa talon seinällä olevassa taideteoksessa on lähes jokaisella kielellä teksti "rakastan sinua". Bongattiin sieltä parissa kohtaa suomeksikin teksti.

Oli tietysti kiivettävä (hissillä mentiin) Sacre Coeurin kukkulallekin. Vilkaisu huikaisevaan näköalaan sykähdyttää aina, samoin tuo ikoninen rakennuskin tietysti.

Kukkulalta alaspäin käveltäessä mentiin kuuluisalle kangasmestalle. Eräällä kadulla on vieri vieressä vähän nuupahtaneen näköisiä kangaskauppoja, joista löytyy vaikka mitä aarteita. Täällä kuulemma useat tunnetut muotitalojen suunnittelijatkin käyvät inspiroitumassa kankaista. Tuossa kangasliikkeessä missä piipahdimme sisälläkin, oli vanhoja pieniä mallinukkeja. Tunnelma oli ihanan vanhanaikainen.

Mielelläänhän näitä kuvia katselin itsekin. Tuli niin hyvät muistot aivan ihanasta matkasta. Toivottavasti pian taas pääsen Pariisiin.

Ihanaa viikonloppua!

RIIKINKUKKO

Erilaiset saniaiset ovat puutarhassa ja luonnossa suosikeitani. Haluaisin ehdottomasti meidän pihalle tuollaisen valtaisan saniaisryppään.

Tänään piipahdin taas Helsingissä työreissulla. Oli taas pöppörö lähtö, junassa huomasin meikanneeni kyllä luomivärit ja kaikki, mutta olin unohtanut ripsivärin. Jee. No eka palaveri meni ilman ripsiä, mutta sitten kipaisin ostamaan ripsarin ja siitä päivä lähti vasta kunnolla käyntiin. Tuollainen pieni juttu, jota muut ei ehkä edes huomaa, mutta itse on vaivaantunut. Löysinkin muuten tosi hyvän luonnonkosmetiikkaripsarin, esittelen sen teille erikseen.

No mutta, kuvia en napsinut, koska taidan olla huono somettaja - vaikka teen sitä työkseni. Vielä en ole oppinut sellaiseen smoothiin jatkuvaan tekemisen jakamiseen mitä toisilla näyttää olevan. Mutta tein myös toisen ihanan ostoksen, jonka voi bongata ensihätään instastoriesistani @muotimielessa (näkyy vielä hetken) samalla siellä kurkkaus uuteen kuontalooni!!!

Nämä ihanat puistokuvat ovat Pariisin satoa. Palaan tähän huikaisevaan puistoon vielä tarkemmin omassa postauksessaan. Mutta napsin kuvia niin paljon, että näitä riittää tällaisen höpötyspostauksen täytteeksikin. Kuva on sikälikin osuva tälle räntäsadepäivälle, että talvitakissa taaperretaan edelleen. Pariisissa minulla oli tuo Marimekon ihanuus*saatu matkatakkina. Vaikka välillä siellä kuljin keväisemmissä takeissa, oli pitkäksi puistopäiväksi tuollainen kevyt-pehmeä-lämmin - takki aivan loistava valinta. Sanoinkin että jokaisen pitäisi saada kokea tuon takin pehmeys ja ihanuus. Ja kas, nykyilmastolla talvitakkiin tosiaan kannattaa panostaa, sillä on käyttöä melkein kymmenen kuukautta vuodesta.

Puistossa käppäili kesy riikinkukko. Oli kyllä ihana päästä lähietäisyydelle noin upean eläimen kanssa. Tämä oli ihan tottunut ihmisiin ja kuljeskeli puistossa samalla tyylillä kuin ihmisetkin. Riikinkukko sulautui joukkoon oikein hyvin.

Onneksi ainakin tällä kertaa näkemämme ihmiset antoivat linnun olla rauhassa. Tietysti kuvattiin ja ihasteltiin, mutta älyttiin olla häiritsemättä. Riikinkukon värit ovat ihan mielettömät. Pilvinen hetki kuvassa ei tee oikeutta hekuville sinisen ja vihreän sävyille.

Tulipas todella sekalainen postaus tänään. Joskus on kiva vain jutella täällä päivän ajatukset. Onkos teillä jotain mielessä?

Minulla on tosi paljon postausaiheita ja esiteltävää teille. Toivotaan että ennätän kuvailla tällä viikolla tänne kaikenlaista.

LOTTE LÄMMITTÄÄ

Minulla on ollut jo monta kertaa kamera töissä, ihan vaan jotta saataisiin tänne välillä ajankohtaisia asukuviakin. Useimpina päivinä päälle on eksynyt Marimekon superlämmin Lotte-neulepaita*saatu. Olen yhdistellyt Lotteni lähinnä nahkahousuihin. Pakkasilla on ollut ihana käpertyä lämpimään ja suureen villapaitaan, sillä on ollut melkein kuin turvassa kaikelta. Tällaisina nollakelipäivinä olen ihan yhtä sujuvasti pujahtanut aamulla Lotten sisälle, nimittäin kostea talvisää on melkein kuivaa pakkastakin hyytävämpi viileässä liikkeessä, kostea ilma käy luihin ja ytimiin. Onneksi on siis Lotte.

Noh mutta, kuvia en ole saanut aikaiseksi. Syytän siitä ehdottomasti vain olematonta päivänvaloa, heh. Mutta sitten muistin, etten ollut jakanut täällä syksyisen Pariisin matkamme kaikkia asukuviakaan. Joten nytpä on täydellinen hetki esitellä Lotte heleämmissä kuvissa. 

Koko asu on Marimekolta, Mex-hame ja Alisa-laukku olivat minulla kuvauslainassa Pariisissa. Tässä on muuten pakko vinkata, että sekä Lotte-neule että Mex-hame ovat nyt todella hyvässä alennuksessa Marimekolla!

Pääsin Pariisissa juttelemaan Anna Teurnellin kanssa Marimekon vaatteista ja Lotte-neuletta ihastelimme, kun se oli päälläni. Anna kertoi, että paidan kangas on Italiasta ja todella arvokasta. Voin muuten uskoa, sillä tässä paidassa sisäpuoli on ihanan pehmoista flanellimaista pintaa ja päällispuoli neulosta. Itsekin työni puolesta osaan kankaat ja materiaalit hyvin, joten tiedän että tällainen kangas ei ole edullista.

kuvat: Petri Kuosmanen / Mr Coolpool 

Minulla on muuten juuri nyt vapaapäivä töistä ja istuskelen ruokatilan pöydän ääressä, jalassani on harmaat lököhousut ja lämmittelen taas kerran Lotte-neuleen sisällä. Ulkona tuulee vimmatusti ja oli ihan viluinen olo, joten vetaisin taas tämän ihanan pehmoisen paidan päälleni.

Eipä tässä muuta kuin energistä ja lämmintä viikkoa!

CAFÉ KITSUNÉ

Olen oikein pantannut näitä Pariisin kahvilakuvia, minusta näistä henkii niin ihana tunnelma. Olimme Millan kanssa liikkeellä yhtenä päivänä ja hän sanoi kuulleensa Marialta ihanasta pienestä kahvilasta Palais Royalen luona eli Café Kitsunésta. Sinnepä siis päätimme suunnata, sillä kahvila oli kuulemma suloinen, sieltä saa erittäin hyvää kahvia (olennaista) ja tunnelma kuin Pinterestistä. No niinpä olikin. Miten ihana oli samalla valokuvata tuollaisessa paikassa, niin ja se kahvikin maistui hyvälle. Tosin itse olisin mieluusti haukannut kahvin kylkeen jotain suolaista, tässä kahvilassa kuitenkin varmasti kahvi ja muut juomat ovat pääosassa, joten syömisten suhteen valikoima oli pikkuleipiä tai jäätelöä. Päädyimme tällä kertaa pikkuleipiin.

Milla sopii olemukseltaan täydellisesti kahvilan tunnelmaan. Sisältä kahvila oli tuollainen pieni puoti pystytiskeineen, ulkona puistossa oli sitten varsinaiset kahvilapöydät.

Kuvat puhukoot puolestaan tällä kertaa. Näitä fiilistellessä on ihana palata aurinkoisiin Pariisin hetkiin ja tulenkin varmasti monta kertaa kurkkaamaan näitä kuvia uudelleen.

Oletteko te piipahtaneet Café Kitsunéssa kahvilla?