RAKKAUDEN KESÄ

"kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Instrumentarium"

Minun on pitänyt hankkia uudet silmälasit ties kuinka kauan. Olen viihtynyt nykyisissä laseissani tosi hyvin, siksi kai olen viivytellyt uusien hankintaa ihan liian pitkään. Pääsin tekemään yhteistyötä Instrumentariumin kanssa ja siitä innostuneena kävin sovittelemassa uusia silmälaseja itselleni.

Täytyy kyllä sanoa, että olin aivan innoissani Instrumentariumin valikoimista - siellä oli kaikki ihailemani muotimerkit edustettuina. Mitäpä sanotte esimerkiksi Chloén, Saint Laurentin tai Diorin pokista - niitä näkyy näissä kuvissa. 

Instrumentariumilla on menossa ihastuttava "Rakkauden Kesä" -kampanja, jossa halutaan nostaa esille aktiivisia ikäihmisiä. Instrumentariumin kesäkampanjan keulakuvina on 60-70 -vuotiaita ihmisiä, jotka viettivät elämänsä kesää 50-vuotta sitten, mutta ovat edelleen muutakin kuin isovanhempia. Instrumentarium herättääkin ilmoille kysymyksen - miksi näitä aktiivisia ja nuorekkaita ihmisiä on sivuutettu mainonnassa.

Ajattelen omia vanhempiani, jotka ovat juuri tuota mainoskampanjan jengiä. Hekin ovat ihan kiinni tässä päivässä. Molemmat nauttivat samoista asoista mitä nuoremmatkin. Ihminen ei muutu vaikka ikää tulee lisää, ainakaan jos haluaa itse seurata aikaa ja pysyä kiinnostuneena uusista asioista. Kaikki onkin itsestä kiinni. Haluaisin muistuttaa, että iällä ei ole merkitystä ihmisten ilolle tai kiinnostuksen kohteille. Minusta on mahtavaa että myös varttuneemmat ihmiset ovat aktiivisia vaikkapa sosiaalisessa mediassa. 

"Instrumentarium lanseeraa uudet koko maailman käyttöön tarkoitetut vanhempaa miestä ja naista kuvaavat emojit - nuorekkaat, positiiviset ja elämäniloiset hahmot, jotka ovat oman elämänsä sankareita."

Mitkä ovat minusta sitten ajankohtaisia kehyksiä; ainakin suurehkot linssit, kevyet metallisangat, pyöreähköt linjat, muovisangoissa pehmeät sävyt, yksinkertaisuus...

 

Mitä mieltä muuten olette minulla noista tummasankaisemmistä silmälaseista. Sovitellessani laseja, huomasin kyllä hyvin, miten jotkut mallit tuntuivat omilta. Näihin kuviinkin valitsemani kehykset ovat tietyllä tavalla saman tyylisiä, vaikka sankojen värit vaihtelevatkin. Toisaalta on hyvä välillä ravistella omia tottumuksiaan ja kokeilla rohkeammin jotakin erilaista. 

 
Nämä muovisankaiset ruskeasävyiset suurehkot kehykset ovat minusta aivan mahtavat. Niiden avulla olemukseen tuli ehdottomasti lisää ryhtiä ja skarppiutta. Tummasankaisilla silmälaseilla saa tuotua myös mukavasti väriä kasvoille.

 

kuvat: Tapio Hartman

-kaikki mitä kesään tarvitset on rakkautta ja uudet silmälasit-

Sain valita itselleni yhteistyön myötä uudet silmälasit. Arvaatko mitkä noista kuvissa näkyvistä kehyksistä valitsin?

PUINEN SOHVAPÖYTÄ JA ASKO MIXED

Olohuoneessa on tapahtunut pieniä kesämuutoksia. Hain Koodin varastolta vanhan itse suunnittelemani sohvapöydän vaihteeksi kotiin. Mietittiin juhannuksen aika pöytää, siis pidetäänkö se, vai pakataanko takaisin varastoon. Pöytä on valmistettu jalavasta ja minusta se on kovin kaunis edelleenkin. Ainoa mietitys on, että tuleeko tilaan liikaa tuota puunväriä, kun ruokapöytäkin on tammea.   

Noh, löhöjuhannuksena pöytä osoittautui niin kivaksi, ettei sitä raaski heti vaihtaa takaisin pienempään pyöreään pöytään. Niinpä tämä puinen sohvapöytä saa nyt jäädä noille sijoilleen. Jossain vaiheessa on tarkoitus hioa ja pintakäsitellä sitä uudelleen, niin sävystä tulee hiukan freesimpi.

Näen jo miten kivasti nuo vanhat safarituolit sopivat pöydän kanssa yhteen. Jahka nekin saavat uuden sävyn runkoon. Tummarunkoiset safarituolit ja vaaleahko puupöytä ovat varmasti oikein kauniit keskenään. Sitäpaitsi pellavan sävyinen kangas ja puu ovat niin ihanan luonnonläheiset.

Vaihdoin myös olohuoneen maton. Varastosta löytyi vanha Asko mixed -matto ja se näyttää myös näin kesällä oikein raikkaalta. Täytyy katsoa millainen matto tilaan oikeastaan lopulta tulee, sitten kun tuolit ja pöytä ovat valmiit. Mutta nyt kesä mennään tällaisella kokoonpanolla.

 

Sohvalle valitsin vaihteeksi mustasävyisempiä tyynyjä. Puupinta kaipaa vierelleen jotain skarppia ja toin sitä huoneeseen näillä tyynyvalinnoilla. Ruutukuosinen tyyny on Marimekon, tummansininen pellavatyyny Ikean ja kuviollinen tyyny Design House Stockholmin.

 

Sain viimein järkkäiltyä String-hyllynkin uuteen uskoon. Keräsin siitä kaikki tavarat pois ja aloitin somistamisen alusta, se on minusta aina paras vaihtoehto kun haluaa järkkäillä uudelleen. Sillä tavalla katsoo kokonaisuutta ns. puhtaalta pöydältä.

Alkukesän superlämpimien ilmojen jälkeen on tullut kyllä istuttua olkkarissa enemmän, vaikka tänäänkin oli lämmin ilma ulkona, istuskellaan juuri nytkin tässä sohvapöydän ympärillä. Täällä on tosi kotoisa tunnelma. 

Mitä olette mieltä tuosta puisesta sohvapöydästä - kumpi parempi aiempi valkoinen (täällä) vai tämä puinen?

MINÄHÄN SE

"kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Prisma"

Pääsin mukaan Prisman mahtavaan Minut itseni kanssa -kampanjaan. Minut haastettiin miettimään miten minun oma identiteettini ja itsevarmuuteni ovat rakentuneet. Joskus on hyvä oikeastikin pysähtyä tutkiskelemaan itseään. Sitä mitä on kokenut ja mitä sen seurauksena on oppinut. Minä olen elänyt aika tavallista elämää ja silti tuntuu että kohdalleni on sattunut aika paljon kaikenlaista, joista olen saanut poimittua asioita opiksi. Sillä vastoinkäymisistä (kohtuullisista toki) kannattaa ottaa irti positiivisia asioita.

Noin yleisesti olen kyllä päässyt aika helpolla elämässä, siitä olen erittäin kiitollinen. Minulla on maailman paras perhe ja siihen on niin hyvä tukeutua, että jotenkin suhtaudun kaikkiin vastoinkäymisiin tyyliin "näistä selvitään kyllä". Koska tärkeintä on hyvä itseluottamus ja sen olen saanut kotoa - meihin lapsiin on aina uskottu ja meitä on kannustettu olemaan sellaisia kun luonnostaan olemme. Itseluottamuksen voimaa ei kannata väheksyä, se vaikuttaa meissä ihan jokaiseen elämän osa-alueeseen. Esimerkiksi siihen miten kohtelee itseään ja toisia ihmisiä, miten toimii työelämässä ja miten suhtautuu vaikeuksiin joita jokaisen elämään varmasti sattuu.

 (asukokonaisuus Prismasta: vaaleansininen paitapusero Jackpot / farkut I jeans by Buffalo)

Minun suurimmat epävarmuuteni ovatkin liittyneet omaan kehoon. Koska olen aina ollut hoikka ja pienikokoinen, siitä on saanut kuulla koko elämänsä. Vieläkin kohtaan hämmästyneitä huomautuksia siitä miten "pieni" olen. Nyt otan ne tosin positiivisena, toisin oli joskus nuorempana.

 

(asukokonaisuus Prismasta: t-paita House / farkut I jeans by Buffalo)

Muistan joskus haaveilleeni siitä, että lihoisin helposti ja saisin enemmän muotoja vartalooni. Nyt vanhempana olen äärimmäisen onnellinen siitä, että voin syödä mitä haluan ja en vaan muutu isommaksi. Tämä hoikka vartalo on kohdellut minua muutenkin hyvin - en ole oikeastaan koskaan sairastanut mitään, muutaman kuumeflunssan, siinä kaikki. Jos jotain voisin tehdä kehoa kiittääkseeni, niin olisi se liikunnan lisääminen. Muistatteko, että tuossa alkuvuodesta lupasinkin pitää itsestäni parempaa huolta ja aloitin kotiliikunnan. Hyvinvointi-innostus on ehkä hitusen lopahtanut näin kesällä - mutta toisaalta, nyt on tullut touhuttua puutarhassa, joka sekin on erittäin hyvää hyötyliikuntaa. Myös kävelylenkkejä olen lisännyt ohjelmaani. Mutta kyllä on taas skarpattava lihaskunnon huolehtimiseen.

#minutitsenikanssa #muotikuuluukaikille

Pukeutumisen suhteen olen löytänyt itseni jo kauan sitten. Näissä kuvissa on sellaisia perusasuja, joihin voin aina luottaa. Kaikki asut olen valinnut Prisman valikoimista. Rakastan luonnonmateriaaleja ja yksinkertaisia elementtejä. Esimerkiksi kuvan hento roosa merinovillaneule on juuri sellainen perusvaatekappale, jonka paikkaa vaatekaapissa ei voi koskaan kyseenalaistaa, tai tuollaisten kapeiden mustien perusfarkkujen.

Prisma haluaa kampanjallaan demokratisoida muodin ja riisua siitä elitistisyyden. Muoti ei kuulu vain catwalkeille vaan kaikille. 

(asukokonaisuus Prismasta: merinovillaneule London Fog / t-paita House / farkut I jeans by Buffalo)

Omanlaiset ja vaivattomilta tuntuvat vaatteet vaikuttavat todella paljon olemiseen ja siihen miltä tuntuu. Myös oman vartalon parhaat puolet voi tuoda esille vaatteilla. Minä pidän itsessäni eniten ryhdikkäästä hartialinjastani ja dekolteesta. Siksi v-aukkoiset ja avonaiset paidat tuntuvat kivoilta. Mutta on pakko sanoa, että olen ihan viime aikoina alkanut arvostaa myös pyöreää lantiotani, ehkä tässä pikkuisessa pakkauksessa kuitenkin on jotain muotoja.

kuvat: Tapio Hartman

Minusta on aivan mahtaavaa, että olen vihdoin alkanut iloita itsestäni sellaisena kun olen. Aina voi tehdä itsensä hyväksi jotain enemmän, oli se sitten fyysistä tai henkistä, olisi aika tylsää jollei kehittyisi itsensä kanssa. Mutta jotta jaksaa kehittyä, on ensin hyväksyttävä itsensä, mietittävä positiiviset asiat ja olla keskittymättä vain negatiivisiin seikkoihin, sillä uskokaa pois, niitä on jokaisella.

Muistetaanhan arvostaa itseämme!

JUHANNUKSEN TUNNELMAT

Tänään on kyllä saanut tuntea arkeen paluun - olen istunut koko - siis ihan koko päivän koneella tekemässä töitä. Onneksi oli monen päivän rentoa oleilua, niin jaksaa tämän pienen työrupeaman. No, en voi kyllä valittaa, onneksi on näitä töitä, pian näette mitä olen puuhannut.

Mutta palataan kuvien muodossa vielä hetkeksi juhannusvapaaseen. Joku taltioi kameralle meidän juhannuksen oleellisia tunnelmia. Kuulkaas, lähinnä ruokaan liittyviä. Meillä oli ystävät viettämässä juhannusta ja emme kyllä tehneet muuta kun söimme ja oleilimme vapaamuotoisesti.

Oltiin jaettu ruokavuorot ja niinpä sain ottaa aika rennosti. Keskityin lähinnä pöydän kattamiseen. Odotin erityisen paljon juhannuksen kukkia. Siis sitä kun saa mennä keräilemään niitä luonnosta. Noh, juhannusaattona suuntasimme Maijan kanssa kukkienhakuun, mutta täälläpäin on aikainen lämpö jo verottanut runsaimmat kukkaset, joten maljakkoon päätyi enimmäkseen hulppeita heiniä. Mutta ne olivat aika upeita suurella puisella sohvapöydällä - siitä täytyykin tehdä oma juttunsa kunhan ennätän kuvailla. Vielä kukkienkeruureissusta; meillä oli kyllä tosi hauskaa, alkoi sataa ja me vaelsimme märkinä etsimässä kukkia, onneksi oli juomat mukana. Hauskaa oli myös kippistellä vastaantuleville, joilla oli samanlaiset eväät.

Tämän juhannuksen mansikkakermakakussa oli kinuskikuorrutus. Oi miten törkeän hyvää. Muutenkin kaikki yksinkertaiset ruoat maistuivat niin parhaalle, ei haitannut edes sisälle katettu juhannuspöytä. Kynttilät toivat tunnelmaa.

Toisena päivänä oli pöydässä jambalayaa, vesimeloni/feta-salaattia ja jälkkäriksi lemon possettia. Oli kyllä superihanaa saada viettää aikaa tällä tavalla kaisessa rauhassa ystävien kera. Tälle kesälle toivonkin lisää kesävieraita!