PIENI PEILIIN KURKISTUS - MINUN HUONOT PUOLENI

7.3.2018


Mietiskelin mitäpä teille juttelisin, kun olin varannut blogijuttuun näitä parin viikon takaisia Kokkolan reissulla kuvattuja kuvia. Siskon suloinen Pehmis-kissa ja siskon perheen uusi mökkitontti, niitäpä tässä näkyy. Ja minäkin, lainakengissä ja rukkasissa, iloitsemassa talven upeista hangista, valosta ja maisemista - sekä rakkaasta seurasta.
 

Mutta ajattelin tässä samassa pohdiskella vähän muutakin. Olen törmännyt toisinaan blogeissa postauksiin, joissa listataan omia heikkouksia/huonoja puolia. Jostain syystä itsekin jäin pohtimaan omia toimintatapojani. Joskus kannattaa katsella peiliin ja kiinnittää huomiota myös niihin ei niin mairitteleviin piirteisiin itsessään.


Listaanpa tähän joitakin epäkiitollisia piirteitä itsestäni - tunnistatteko itsessänne yhtään samoja?

1) Taidan olla joskus marttyyri 

Tämä on itseäni eniten ärsyttävä malli omassa käytöksessäni. Yritän olla aina liian "täydellinen" ja miellyttää toisia. En aina sano miten oikeasti haluaisin asioiden menevän tai jos haluan vaikkapa huomiota, en osaa aina pyytää sitä. Pahoitan mieleni joskus jos muut eivät huomaa mitä haluan, vaikken kuitenkaan tee selväksi mitä haluan tai mikä on ongelma.

Mietin miksi on vaikea sanoa vaikkapa - haluaisin hetken huomiota tai keskittymistä sinulta. Tai miksi ei voi pyytää apua, vaikka tarvitsisi. Minä itte ei ole aina paras juttu.

Tämä on sinänsä hassua, koska tiedostan itse tämän ongelmani, mutten saa sitä täysin karsittua itsestäni pois. Mutta minusta on jo puolisen voittoa tämä asian tunnistaminen. Aion ehdottomasti yrittää eliminoida tätä piirrettä itsestäni, ja olen siinä jo onnistunutkin aika hyvin.

Koska ärsyttävintä mitä voit läheisellesi tehdä, on odottaa toisen ymmärtävän sinun ajatuksiasi ja jos ei ymmärrä, niin sitten pahoittaa siitä mieli. Ei voi olettaa toisten olevan ajatustenlukijoita.


2) Voisinko keskittyä hiukan enemmän

Olen hätäinen, sen jo tiedättekin jos olette seuranneet minua pidempään. Sen lisäksi alan tehdä usein asioita tutkimatta tilannetta tai ohjeita. Se johtaa usein siihen, että en huomaa joitakin (minusta sivuseikkoja) oleellisia pikkujuttuja ja homma saattaa sen takia mennä hiukan pieleen.

Teen myös aika rivakasti käytännön hommia, joten silloin saattaa myös olla, ettei lopputulos ole aina ihan täydellinen.

Olenkin välillä pysähtynyt, vetänyt henkeä ja koittanut keskittyä. Tässä ollaan vielä aika aloittelijan asteella kuitenkin.


3) Otan kaikki asiat huolehtiakseni

Tunnen itseni aika käteväksi ja niinpä saatan liian usein tehdä asioita, jotka eivät periaatteessa kuulu minulle. Voin kuvitella, että läheisistä saattaa joskus olla pikkuisen ärsyttävää kun hoitelen pyytämättä heidän askareitaan.

Nyt on vaan opeteltava pitämään näpit erossa toisten arkiaskareista!

4) Lykkään asioita

Voi miten paljon tämä ärsyttääkään minua. Tiedän hyvin, kuinka tekemättömät pienetkin jutut rassaavat. Minulle on vaan liian helppoa alkaa keskittyä kivoihin asioihin ja jättää ärsyttävät jutut tuonnemmaksi. Tässä elämäntilanteessa tämä on kulminoitunut aika kaaosmaiseksi välillä. Ei ole ollut yhtä kiinteää paikkaa jossa olen, niinpä asioiden hoitaminen on välillä vaikeutunut entisestään.

Joskus teen rytäkällä kaikki rästijutut kuntoon, sitten on supervoittajafiilis. Luin kerran jostain oppaasta, että kannattaa tehdä lista kaikista hoidettavista asioista, se jo auttaa tekemättömien töiden stressiin. Fyysisestä listasta kun on vaivaton tarkistaa mitä vielä pitää tehdä ja kun ruksaa tehdyt yli, näkee käytännössä kuinka "taakka" pienenee. Olen kokeillut tuota tapaa ja se todella toimii. Taidankin laatia jälleen tuollaisen listan..

Tämä omien huonojen puolien pohdiskelu liittyy tavallaan myös minun päämäärääni "pidä parempaa huolta itsestäsi". Kirjoittelinkin äskettäin tuosta aiheesta ja laatimastani tsemppiohjelmasta.

Kaikilla on omat negatiiviset juttunsa. Ja on aivan mahtavaa miettiä niitä välillä ja nauraa itselleen noista hölmöyksistä. Tärkeintä on kuitenkin miten kohtelee itseään ja läheisiä. Kestän itse epätäydellisyyteni ja onneksi sen kestävät myös ne jotka minusta välittävät.

Kivaa loppuviikkoa!

1 comment

  1. Olipa ihana lukea tällaista elämänmakuista tekstiä! Täydellisyys on tylsyyttä ja kyllä, minultakin on vienyt paljon aikaa ja vuosia tajuta se. Myöskään ajatustenlukutaitoa en yritä enää yhtään kohdentaa, kun siinä menee ihan aina vikaan, kun eihän sitä voi tietää mitä toisten päässä liikkuu. Usein ne omankin pään liikkeet tulee itselle vähän yllärinä. Itselläni tuo puoli on nuorempana näyttäytynyt enemmän itsesyytöksinä kuin martyyriytenä, mutta yhtä paha molempi. Sen asian ymmärtäminen, että jokainen puhuu (omilla puheilla, teksteillä ja teoillaan) ihan vaan itsestään avasi omat silmät aikoinaan ja pisti miettimään millaisen ilmapiirin itse haluan ympärilleni luoda. Ja tuo saman oivalluksen jälkeen en loukkaannu enää oikeastaan mistään.

    VastaaPoista