Tietoa mainostajalle ›

PUUTARHAJUTTUJA

19.6.2017


Puutarhajutut ovat olleet mielessä jonkin aikaa, epäilemättä koska on tuo oma piha ja kesä. Mutta tänä keväänä huomaan innostuneeni paljon enemmän pihasta kuin viimekesänä. Tuntuu että tehtiin vaan ihan pakolliset ja pihasta ei tullut nautittua oikein missään muodossa.

Se pieni piipahdus Tanskaankin inspiroi minua pihahommien suhteen. Ebeltoftissa on nimittäin aivan ihania omakotitaloja vieri vieressä rannan tuntumassa ja rantatietä ajeltaessa tuli tarkasteltua tanskalaista puutarhatyyliä. Itse asiassa sen rentous yllätti minut. Laitoin merkille, että siellä puutarhat näyttivät huomattavasti rennommilta ja luonnollisemmilta kuin meillä Suomessa. Suurimmassa osassa näkemiäni pihoja oli selkeä nurmikko, reunamilla huolettoman näköisiä istutuksia ja jonkinlainen mukava patio oleskeluryhmineen. Minkäänlaisia kivisiä istutusaltaita, tarkkaan harkittuja katteella vuorattuja penkkejä ei näkynyt.

Tarkennan vielä että pidän kaikenlaisista puutarhoista, mutta jos ja kun saan valita, viihdyn parhaiten hiukan boheemissa rönsyilevässä tyylissä. Sellaista meidän pihakin todella edustaa. 

Minun ihannepihassani on paljon siistiä nurmikkoa, villiintyneitä perennapenkkejä, sekalaisia kasveja ja värejä. Siellä täällä pieniä kivetyksiä ja luonnonkukkia sekoittamassa pakkaa.

Tällä viikolla olen rakentanut meidän terassin kyljessä olevaa "kasvimaata" uuteen uskoon. Viimekesäisen laiminlyönnin jälkeen se kasvoi lähinnä villiintynyttä minttua ja oreganoa, sekä villiä lemmikkiä ja ahomansikkaa.

Raivasin suurimman osan vanhoista yrteistä pois ja päätettiin kokeilla uutta lähestymistapaa tähän yrttimaahan. Meillä on palju tuossa vieressä, se vilahtaa kuvan vasemmassa reunassa. Halusin sen viereen jotakin pysyvämpää ja rehevää. Rakastan saniaisia ja niinpä kokeilen miten kotkansiipisaniaiset lähtisivät kasvuun paljun vierustalla. Niiden taakse ostin vielä yhden angervolajikkeen, jonka nimeä en nyt muista, sellaiset ihanat isot lehdet ja punaiset kukinnot - siitä pitäisi kasvaa aika rehevä. Sen juurelle jätin vielä lemmikeitä ja ahomansikkaa, koska halusin säilyttää luonnon itse puskemia kasveja myöskin.

Ryytimaan perälle ostin muutaman kesäkurpitsan, koristekurpitsan ja avomaan kurkun. Lisäksi siellä on kaksi vaatimattomasti kituvaa raparperia. Yhdelle laidalle pitäisi vielä saada muurattua/rakennettua muuri ja sen viereen voi sitten istuttaa jotakin syvempää multaa vaativaa...jos vielä tälle kesälle ennättää. Puuhaa riittää!


Laitoin pari liuskekivikäytävää elävöittämään ryytimaata, näin myös kitkeminen on helpompaa, lisäksi ne rajaavat kivasti koriste- ja hyötykasveja. Seuraavaan riviin istuttelin iisoppeja, sellaisia meillä oli ennen tuossa saniaisten tilalla, mutta niiden aika meni, olivat kolmivuotisia. Tiedän että niistä tulee aika reheviä, joten saavat reilusti puolestani villiintyä tuossa keskellä. Niiden viereen terassin puoleiseen päätyyn penkkiä valitsin tuollaisia matalaksi ja toivottavasti lamoavaksi villiintyviä yrttejä, joiden nimiä en myöskään muista. Ihan etualalle laitoin krassin, toivoisin että se kiipeilisi pitkin matalaa muuria terassinkin puolelle saakka.

Saniaisten seuraksi myöskin terassin kulmalle laitoin muutaman erilaisen yrtin. Näitä voi vaikka vaihdella jos nuupahtelevat. Tuo laventeli on sellainen elintarvikekelpoinen lajike. Katsokaa miten kauniit lehdet tuossa köynösmäisessä yrtissä on. Jos joku tunnistaa sen niin saa vinkata!


Meidän tontti on vähän hassu, siinä on korkeuseroja ylöspäin. Tuossa rajanaapurin puolelle mentäessä on rinne ylöspäin, joka oli alun perin ihan kovaa savea. Sinne isäntä kantoi selkä vääränä vuosia sitten maapalasia, jossa kasvoi luonnonkasveja - haluttiin rinteestä luonnontilaisen oloinen, sillä se rajoittuu metsään ja sitä on niin paljon ja maa kovaa, ettei meillä olisi ollut intoa alkaa rakentamaan siitä mitään erityisempää perennarakennelmaa. Olen kyllä tyytyväinen valintaamme, minusta on ihana, että tontilla on luonnonheinikkomaista tunnelmaa. Rinteessä kasvaa saniaisia, kieloja, päivänkakkaroita, seassa ruusuangervoja ja rikkaruohoja. Voikukka-aika onneksi vähän loppui jo, sekä sesonkiin, että meidän kitkemiseen. Välillä olemme heitelleet sinne rinteeseen niittykkkasiemeniä, ne ovat vaihtelevasti kasvaneet eri vuosina.


Rinteessä on kolme suurta kiveä, joiden päällä treffaillaan naapurin pikkutyttöjä koirien kanssa. Kivien väliin istutettiin pieni omppupuu muutama vuosi sitten, siinä on myös pari kituista pensasmustikkaa ja yksi karviainen. Mutta komeinta kivien vierustalla on tuo köynöskasvi, joka on nyt parhaimmillaan kukkaloistossa.


Meidän villiintyneellä "ylänurmi"-kaistaleella rehottaa valtaisa lumipalloheisi, joka on vielä täynnä kukkia. Yksi lempparipensaani ehdottomasti. Ylänurmelle emme aikanaan laittaneet siirtonurmea, sillä fiiliksestä olisi tullut liian golfkenttä. Tämä on pieni soiro ja sen nurmikko on sekalainen vanha, jossa kasvaa luonnonkukka (=rikkakukka) mättäitä. Mutta minä pidän niistä. Huomatkaa meidän isompi lempipaikallaan...


Loivaan nurmikkonousuun on kasvanut aikamoinen rypäs hiirenvirnaa. Tuota haluaisin lisääkin juuri nurmikon nousukohtaan. Se saa siis villiintyä oikein mielellään ja minä nautin tuostakin luonnon omasta kasvista.


Ainoa perennapenkkimme on suhteellisen villiintynyt. Siinä on lähinnä kuvan salviaa ja paria muuta ihan hulluna kasvavaa kukkaa. Jos vaan saan aikaiseksi, niin rajaan tänä kesänä penkin skarpimmaksi. Mutta jos sitä ei tule tehtyä, niin sitten vaan nautitaan villinä rehottavista perennoista. Fiiliksellä mennään.


Tällaisen leinikkiryppään jätin ylänurmelle. En raaskinut leikata noita pois. Minä rakastan kaikkia kukkia, myös luonnonkukkia.


Suurimman osan istutuksista teen ruukkuihin, joita meillä on sekä terassin puolella, että pääoven portaiden pielustalla. Niihin vaihtelen mielialan mukaan kasveja, sekä kesäkukkia että perennoita. Olenkin aina ihan erilainen näky puutarhamyymälän jonossa. Omassa kärryssäni on sekalainen intuitiolla poimittu lajitelma kasveja. Osa onnistuu osa ei. Yleensä kurkin salaa mitä muilla ostajilla on, iäkkäämmillä enimmäkseen ruusulajikkeita ja pelargoneja, nuoremmilla tuijia tai muita havukasveja ja ehkä pari valkoista kesäkukkaa. Jännä katsoa mitä ihmiset ostavat. Kuvan ruukkuistutus on oma lempparini just nyt. Siinä on apilaa ja koristebataatti. Tämä ruukku on soran päällä kivijalan vieressä, sen taakse on jostain puskenut villiä orvokkia, jota en ole raaskinut kitkeä.

Pääset muuten katsomaan meidän puutarhasta lisää esim. tässä koostejutussani. Jännä itsekin lukea taaksepäin puutarha-asiaa, se kun elää joka vuosi ja ajatuksetkin muuttuvat matkan varrella. Pakko sanoa, etten ole mikään taitava puutarhuri, siksipä osa kasveista on jo aikoja sitten menetetty ja tilalle on tullut jotakin muuta. Mutta kokeileminen on ihan kivaa. Puutarha ei ole itselleni kovin vakava juttu, vaan enemmänkin rentouttavaa puuhastelua. Itse asiassa, meidän piha on sellainen, että jos jaksaa hoitaa nurmikon ja siistiä tupsut ja reunukset, ei täällä paljon muuta tarvitse puuhata. Poislukien tuo ryytimaa, sinne varmaan alkaa kertyä kitkettävää..


2 comments

  1. Ihastuttava. Nykyään näkee turhan paljon viimeisen päälle rakennettuja pihoja, vaikka luonnon omilla materiaaleilla tulee noin hyvännäköistä jälkeä��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitti! Minä pidän kaikenlaisista näteistä pihatyyleistä, myös sellaisista rakennetummista versioista. Pihan täytyy sopia rakennuksen tyyliin, se on minusta tärkein pointti. Meidän vaatimattomaan puutaloon sopii parhaiten luonnonmukainen rento piha, täällä kivialtaat ja graafiset istutukset olisivat hassun näköisiä. Mutta juu, samaa mieltä, usein pieni rentoutus olisi paikallaan ja luonnon omien kasvien hyödyntäminen on minusta mahtavaa. Tärkeintä on kuitenkin itselleni se tietynlainen siisteys, ettei ole rikkaruohoja ja ruohotupsuja, se auttaa rennossa pihassakin paljon. Vaikka välillä meilläkin vähän lipsuu siinä suhteessa :)

      Poista