Tietoa mainostajalle ›

COS-ASU

31.10.2016


Voi vitsit että pidän maanantaipäivistä. Naurattaa usein toisten someissa maanantaita markkeeraavat angstikuvat, vaikka huvitukseksi ovatkin, on monelle maanantai varmasti raskas päivä. Minusta taas on mahtavaa että koko viikko alkaa alusta ja odotettavissa on uusia mielenkiintoisia juttuja. Tätä asiaa tietysti helpottaa ihana työympäristö ja superkiva työ. 

Tänään olin erityisen fiiliksissä enkä vähiten huikeasta auringonvalosta ja siitä, että heräsin reippaana ennen kellonsoittoa (joka on unikeolle harvinaista). Tulin bussilla kaupunkiin ja kävelin juuri tuosta kuvien maisemasta töihin. Katselin ihaillen ikivanhaa joenrantaa rakennuksineen ja mietin kuinka rakastan kaikkea "historiallista". Pidän ikiaikaisten perinteiden tutkimisesta, vanhoista esineistä, historiallisista tarinoista jne. Kuitenkin toisaalta rakastan nykyaikaa ja uusia innovaatioita. Hassua.

(takki, kasmirneule ja villakangashousut COS*saatuja / laukku Stella McCartney / loaferit Nilson)

Kuvissa olen pukeutunut COS-asukokonaisuuteen. Sain tosiaan valita itselleni joitakin mieluisia vaatteita heidän valikoimistaan. Ei ollut helppo tehtävä, niin paljon ihanuuksia olisi ollut. Rakastan ylellisiä materiaaleja ja siksi päädyinkin unelmaisen pehmeään kasmir-neuleeseen ja mielettömästä ohuesta villakankaasta tehtyihin housuihin.




Kerrankin päädyttiin kuvailemaan täydellisellä hetkellä, ulkona oli niin hieno valo. Maija hääräsi kameran takana ja meillä oli aika hupaisaa, sillä tuossa vieressä oli aikamoinen jalankulkuliikenne ja moni vähän taisi hymähdellä kun vuorotellen kuvasimme toisiamme.



Kohta taitaa pakastaa kunnolla, kiittelenkin lämmintä takkivalikoimaani, sillä tällä COS:in muhkealla villapalttoolla tarkenee kylmemmälläkin säällä. Kangas on todella tiivistä villasekoitetta ja pitkät helmat suojaavat koko kropan. Sama takki löytyy myös Maijalta, Sannilta ja Reetaltakin.

Eipä tässä muuta kun jännäämään, millaiset kengät loppuviikosta pukisi jalkaan..loafereilla ei ehkä enää kannata paljon ulkona liikuskella.

SUNNUNTAIN KANAKEITTO

30.10.2016


Viikonloppuna onkin syöty "ruokasalin" puolella. Halloweenin sijaan olemme viettäneet suomalaisempaa Kekriä. Lauantaina herkuteltiin poron sisäfileellä, jonka kanssa tein perinteisiä lohkoperunoita ja kermaista kastiketta. Sunnuntaiksi kelpasikin sitten mainiosti vähän kevyempi ruoka, eli syötiin kanakeittoa. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni tällaista keittoa, tai siis ylipäätään kanakeittoa. Innostus lähti perjantaisesta lounaasta, sain nimittäin jakaa Tomin eväänä olleen kanakeiton ja se oli taivaallisen hyvää. En tiedä mitä siihen oli laitettu, mutta se oli yksi parhaista koskaan maistamistani keitoista. Ohjetta minulla ei ollut, mutta yritin soveltaa samaa tyyliä itsekseni, pakko sanoa ettei kyllä tullut niin hyvää kun perjantaikokin keitto, mutta hyvää omasta tekeleestänikin tuli.




Viikolla syödään keittiön saarkkeella tai (hävettää tunnustaa) sohvaryhmän ääressä. Toisaalta se on kivaakin, niin viikonloppuisin tuntuu juhlavammalta kun kattaa pitkän pöydän ääreen. Tänään halusin kattauksesta neutraalin. Muutama sinisävyinen astia piristää kokonaisuutta. Kastehelmituikut ovat lemppareitani, niitä ripottelen aina sinne tänne palamaan, tällä kertaa kattaukseen.


Laitoin keittoon kanaa, sipulia, perunaa, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Liemi on kanalientä ja kookosmaitoa. Maustoin currylla, paprikajauheella, chilillä, pippurilla, suolalla ja ripauksella sokeria. Suurustin keittoa hiukan Maizenalla. Itse taisin lisäillä vähän liikaa vettä, olisin halunnut lopputuloksesta vähän paksumpaa ja kermaisampaa. Tämä oli kuitenkin niin hyvää, että varmasti teen toistekin ja sitten taas astetetta onnistuneempaa.


Aurinko on paistanut upeasti koko viikonlopun. Liian vähän tuli oltua ulkona, mutta kummasti sisälläkin on virkeämpi fiilis kun ikkunoista tulvii aurinko sisälle.  Ensi viikosta on tulossa kiva ja kiireinen - nautin sellaisesta.

VÄRIKÄS VIIKONLOPPU

29.10.2016


Pikahuikat tänne ennen lauantain työpäivän alkua. Mitä jos tänä viikonloppuna iloteltaisiin hieman väreillä, kuten vaikkapa kuvan naisen tyyliin. Jos yhdistäisi asuun jotakin itselle epätavallista tai asettaisi sohvalle rohkean sävyisen tyynyn. Viikonlopun kunniaksi sitaisisi kaulaan nätin huivin ja laittelisi sohvapöydälle kullanvärisen kynttilänjalan.

Oudot yhdistelmät kiehtovat välillä. Mitä jos aina ei pelaisi varman päälle. Revittelisi vaikka pienissä yksityiskohdissa.

Kuvan asusta voi bongata tämän hetkisiä trendivärejä ja yksityiskohtia, niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin puolella:

-tiilenpunaista
-kirkasta sinistä
-kirkkaanpunaista
-pörröpinttaa
-metallinhohtoa
-kerrostelua ja rohkeaa yhdistelyä

Inspiroivaa ja aurinkoista viikonloppua!

PIZZA AVOTULELLA

27.10.2016


Me syötiin tänään pitsaa, ihan vaan koska torstai ja ulkona satoi. Pitsa on jonkinlaista hemmotteluruokaa, töissä tilataan aina pitsat kun on ollut järjestelypäivä, viikonlopun laiskuusherkutteluna syödään usein pitsaa ja ankeaa arkiviikonpäivää piristetään pitsalla.

Tänään ei leivottu itse vaan nautittiin Kotipizzan antimilla. Parasta pitsaa on kuitenkin itse huolella tehty herkku. Ja niistä itse tehdyistä parasta kokeilemaamme on avotulella paistettu versio. Sain loppukesästä blogin kautta testattavaksi uudenlaisen avotulipitsauunin, jonka nimi on ytimekkäästi Uuni. Keksinnön takana on suomalais-englantilainen pariskunta.

Tätä hienoutta ollaan syksyn mittaan muutamia kertoja ennätetty testaamaan ja voi vitsit miten herkulliselta pitsa tosiaan maistuu, kun se saa liekeistä avotulen aromia. Tällaista uunia voi käyttää pihalla ympäri vuoden, talviaikaan vaan tarvitaan suojaisampi paikka ja paistajalle lämmintä vaatetta.


Uunissa poltetaan pellettejä. Meillä käyttäjänä toimi tietysti isäntä. Sijoitimme Uunin laatoitetulle terassille. Mutta tämä on kevyt kokonaisuus, nyt se on meillä nostettuna terassipöydälle. Siitä se aina siirretään käyttöön sopivaan paikkaan. Uunin mukana tulee tarkat käyttöohjeet. Kätevää on nopeus, sillä sytytyksen jälkeen uuni on valmis noin kymmenessä minuutissa.


Kuvat on otettu Uunin ensimmäisellä testauskerralla elokuun lopulla. Sillon oli mainiota kokkailla pitsat valmiiksi terassipöydällä. Mitä nyt piti vähän tapella vihaisten amppareiden kanssa samalla.


Uunin sisällä on pitsakivi, joka päällä pohja paistuu rapeaksi. Miksei tuolla voi muutakin kokata avotulen aromeissa.


Tärkeintä pitsan valmistamisessa on taikina ja sen oikeanlainen käsittely. Pohjista pitää tulla niin jähmeät, että ne saa pitsalapiolla liu'utettua pitsakivelle uuniin. Niitä ei voi avotulen takia paistella leivinpaperin päällä. Ensimmäisellä kerralla pohjat onnistuivat hyvin ja paisto sujui mainiosti. Huomasimme kyllä, että ei kannata tehdä kovin suuria pitsoja, niitä on helpompi käsitellä pienemmässä koossa, ainakin näin harjoitteluvaiheessa. Taikina tulisi mielellään tehdä jo edellisenä päivänä.


Tässä ensimmäinen paistamamme pitsa! Kuvaa varten pitsakiveä on hiukan vedetty Uunista ulos, mutta siis sitä ei saa muuten poistaa käytön aikana Uunista, ettei se halkea. Pitsalapiolla siis laitetaan pitsa uuniin ja pois. Voin melkein maistaa mielessäni sen ihanan aromin, joka noissa pitsoissa oli.


Melkein unohdin kuvata valmiit annokset. Oltiin niin fiiliksissä, että syötiin sitä mukaa kun pitsaa tuli uunista ulos, se kävi aika nopsakkaan. Yksi pitsa lähti myös naapuriin maisteltavaksi.


Nuo Uunin kotisivut ovat muuten kivat. Siellä on ihania reseptejä ja pitsavinkkejä. Tässä on oiva lahja sellaiselle, joka rakastaa ulkona kokkailua ja haluaa testailla erilaisia menetelmiä. En tiedä miten tätä myydään esim. rautakaupoissa, mutta ainakin näköjään Uunin kotisivuilta voi tehdä tilauksia.

Että herkullista pitsaperjantaita huomiseksi!

HELEIN IHO

26.10.2016


"kaupallinen yhteistyö Suomen Blogimedia ja Verman/Helein"

Käyn erityisesti syksyisin läpi itseni hoitamiseen liittyviä toimia, kuten nyt vaikka D-vitamiinista huolehtimisen, josta teille juuri kirjoitin. Tänä syksynä olen yhteistyön puitteissa kokeillut myös kauneudenhoitoon sisäisesti tarkoitettua Heleinin Anti-Aging Premium-kauneusravintolisää.


Sain alkusyksystä testattavakseni aikuisille naisille tarkoitetun Helein Anti-Aging Premium-tuotteen. Se on kehitetty huolehtimaan erityisesti ihon hyvinvonnista. Hoidan ihoani ulkoisesti huolellisesti ja olen tottunut käyttämään laadukkaita ihonhoitotuotteita. Mitä enemmän kuitenkin ikää kertyy mittariin, iho- ja limakalvot alkaa kuivua ja menettää elastisuuttaan. On siis tärkeää ravita itseään myös sisäisesti.


Jos pitäisi summata, mikä seikka minulle ihon kunnossa on tärkintä, valitsisin ehdottomasti hehkun ja heleyden. Ihonhoidossa tärkein päämääräni onkin säilyttää freesi ja terveen näköinen olemus. Iästä riippumatta iho voi olla heleä ja se on minusta kauneimman ihon merkki.


Helein Anti-Aging Premium sisältää patentoitua Ceramosides-uutetta, joka lisää ihon kosteuspitoisuutta ja vähentää sitä kautta ryppyjen muodostumista. Tuote sisältää myös koentsyymi Q10:tä ja hyaluronihappoa. Lisäksi koostumuksessa on A- ja E-vitamiineja sekä Vihreä tee-uutetta. Erityisesti minua kiinnostaa kosteuttaa ihoa ja limakalvoja, jotka luonnollisesti iän myötä alkavat kuivua. Tässäkin asiassa ennaltaehkäisy on minusta luontevaa.


Helein-kauneusravintolisissä on eri-ikäisille naisille suunnatut täsmätuotteet. Anna-Sofia kirjoitti nuorille naisille suunnitellusta Helein Biotin +-valmisteesta ja Riikka päälle kolmekymppisille tarkoitetusta Helein Skin, Hair & Nails-valmisteesta. Minä puolestani testasin tätä varttuneempien versiota Heleineistä, joka on tarkoitettu erityisesti 40+-vuotiaille.


Ihoni ainakin voi erittäin hyvin nyt. Olen testannut Heleiniä reilun kuukauden ja jos tarkkaan mietin niin ainakaan vielä en ole huomannut esimerkiksi tyypillistä syksyistä käsien hurjaa kuivumista tai ihon "harmaantumista" - tarkoitan siis tuolla harmaantumisella sellaista sameaa fiilistä.

Liputan kovasti terveen itsestään huolehtimisen puolesta, niin sisäisen kun ulkoisenkin hoitamisen puitteissa. Noin muuten yritän lisäksi aktivoida mieltäni positiivisella asenteella ja ajatusmalleilla. Näiden kaikkien yhdistelmästä muodostuu toivottavasti freesi ja innostunut olemus.

Olisi mukava kuulla myös mitkä ovat teidän itsestänne huolehtimiseen kuuluvia rutiineita!

YÖPÖYTÄRATKAISU MAKUUHUONEESSA

24.10.2016


Pysytelläänpä vielä hetki meidän makuuhuoneen tunnelmissa. Muistattekin ehkä, kuinka vähän aikaa sitten päätin kokeilla uutta yöpöytäratkaisua vanhojen Hayn Tray-pöytien tilalle. Homma alkoi oikeastaan pienellä somistuskokeilulla blogia varten, kun halusin vaihteeksi makuuhuonekuviin uutta fiilistä. (Esimerkiksi tästä voit kurkata Trayt makuuhuoneessamme). Kokeilin pyöreää Saarisen marmoripöytää isännän puolelle sänkyä ja se näytti niin kivalta, että sain siitä sysäyksen pieneen muutokseen. 

Trayt tosiaan hakittiin aikanaan edellisen kodin makkariin, joka oli tilavampi kuin nykyinen makuuhuoneemme. Tähän tilaan ne kyllä mahtuivat edelleen, mutta olivat aika raskaan näköiset näin jälkikäteen ajateltuna. Pidän pöydistä vieläkin ja ne pääsivät jo uuteen paikkaan olohuoneen puolella. Ehkäpä joskus taas siirrän ne takaisin tänne makuuhuoneeseenkin.


Koska pyöreitä pöytiä oli vain yksi, täytyi minun puolelleni sänkyä keksiä jokin toinen ratkaisu. Tällä kertaa halusin myös kokeilla kahden erilaisen yöpöydän yhdistelmää, sillä sellaista minulla ei ole ennen ollutkaan. Ratkaisu löytyi omasta varastosta, nimittäin siellä oli tuollainen Muuramen pieni Ikoni-seinähylly, joka oli joskus ollut mallikappaleena meillä töissä ja sieltä päätynyt minulle. Olin suunnitellut sitä tuulikaappiin pikkutasoksi, mutta idea ei sitten toteutunutkaan jostain syystä. 


Valkoinen pikkuhylly on mainio tuossa paikallaan, kevyt ja toimiva. Se sopii myös hyvin yhteen sängyn jalkopäädyssä olevan Sapporo-hyllystön kanssa. Ikoniin saisi vissiin myös ovenkin, mutta minä pidän siitä enemmän tuollaisena avonaisena. Tällaisia seinään kiinnitetäviä ratkaisuja näkee nyt paljon ja ovathan ne monella tapaa käteviä. Siivous on superhelppoa kun hylly on irti lattiasta ja muutenkin kompaktin kokoisessa makuuhuoneessa tunnelma säilyy ilmavana.

Hyllyn kiinnityskohtaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Meillä hyllyn yläreuna on n. 50 cm lattiasta. Pöytää ei kannata kiinnittää liian korkealle.


Pikkuinen tyttö tykkää olla jakkaran alla. Hän on sellainen pieni "kolokoira" nukkuu yönsä mieluiten omassa kuljetuskopassa tai sitten veljen vieressä omalla nukkumatyynyllä lattialla. Kuvasta puuttuu tosiaan meidän koirien nukkumatyynyt, joilla he öisin nukkuvat meidän kanssamme. Sänkyyn emme suloisuuksia ota. Tai otetaan kaikkialla muualla paitsi omassa makuuhuoneessamme.



Olen oikein iloinen uudesta ratkaisusta yöpöytien suhteen. Tosin tämän myötä entiset varrelliset Tolomeo-yövalaisimetkin saivat uuden sijoituspaikan. Niinpä päästäänkin seuraavaan valintakohtaan; mitkä yövalaisimet tänne valitsisin. Nyt lukuvalona toimii Tolomeo Faretto-spotti. Pääsisin helpolla jos vain hankkisin toisen samanlaisen. Toisaalta vaihtelu virkistäisi ja haluttaisi kokeilla jotakin värillisempää vaihtoehtoa.

Ai niin, sananen taas tuosta meidän ihanasta Interfacen sängynpäädystäkin. Tuntuu että sekin pääsee entistä paremmin oikeuksiinsa keveiden pöytien kaverina. Se on ollut kyllä ihana valinta. Harmaa villakangas on helppo tausta erilaisille lakanoille. Päiväpeittoa en ole viimeaikoina kaipaillut, joskus käytän torkkupeittoa jalkopäädyssä, satunnaisesti taittelen myös pellavapeiton sängylle.

Mitä pidätte eriparisesta yöpöytäratkaisusta?

PS. Maijallakin oli tänään postaus makuuhuoneesta ja uusista yöpöydistä, kurkatkaahan tästä.

SUNNUNTAIN PARHAITA

23.10.2016


Vaikka sunnuntaisin olisi kuinka paljon rästihommia viikon varrelta, on silti ilo myös nauttia vapaasta ja rentoutua. Mieluiten vietän lokoisia hetkiä lueskellen lehtipinojani. Niitä olen kerryttänyt erityisesti makuuhuoneen seinustalle, sillä minusta sängyllä on ihan parasta loikoilla lehden seurassa.

Tänään keitin teetä, nappasin mukaani pari herkkua ja tietysti lehden. Taustalla soi sunnuntaihin täydellisesti sopiva musiikki - nimittäin isäntä soitteli olohuoneen puolella Roger Whittakeria. (kuunnelkaahan vaikka tuo linkki). Mikä täydellinen tunnelma! Tälläkin kertaa muuten kiittelin Genelecejä, nimittäin musiikki kuului ihanasti myös makuuhuoneen puolelle.


Jotkut ehkä muistavat, että olen ollut kevyessä karkkilakossa elokuun puolivälistä saakka. Olin ihan hirmuisessa sokerikoukussa ennen sitä. Söin ihan joka päivä karkkia jossain muodossa ja keho oikein huusi päivittäistä namiannosta etenkin iltaisin. Huomasin myös sen vaikuttavan vireystilaani negatiivisesti - luonnollista toki. Niinpä päätin ryhdistäytyä ja lopettaa karkin kokonaan. Olin aluksi noin kuukauden kokonaan ilman makeisia. Ensimmäiset kaksi viikkoa ottivat hiukan lujille ja huomasin kehon "huutavan" sokeriannostaan. Mutta sen jälkeen en eden oikein muistanut koko asiaa.


Koukusta päästyäni olen sallinut sillon tällöin itselleni pienen suklaahemmottelun. Välillä se on ollut ihan normaalia suklaaherkkua, välillä raakasuklaata. Täytyy myöntää, että raakasuklaa on minulle uusi ihastus. Käväisin taannoin Sugarin showroomilla ja tuli puheeksi raakasuklaa. Kerroin että omat kokemukseni siitä eivät olleet satunnaisen ostoksen perusteella kovin herkullisia. Sainpa mukaani maisteltavaksi muutaman suklaalevyn ja yllätyin positiivisesti; raakasuklaakin on herkkua.

Nykyään namihetkeni koostuukin esimerkiksi pienestä annoksesta raakasuklaata ja kupillisesta hyvää teetä. Karkkilakon myötä myös hedelmien syöntini lisääntyi. Alkuvaiheessa korvasin makeanhimopuuskat nimenomaan hedelmillä. Tänään nautiskelin kuvan satsilla. Tosin en noita kaikkia suklaita syönyt.


Hyvä tee on myös mitä paras nautinto. Sain Sugarilta myös tuota teetä maisteluun. Aromikas ja laadukas tee ei kaipaa mitään lisukkeita. 


Koska tykkään syödä naposteluja sängyssä, kekkasin ottaa alustaksi painavan marmorileikkuulaudan. Tuon päälle uskaltaa laskea kuuman teekupposenkin, sillä alusta pysyy verrattain stabiilina.


Kummasti tuollainen rentoutushetki antaa energiaa. Jaksoinkin sen jälkeen tarttua niihin rästihommiin. Eli pyykkikone alkoi laulaa, imuri heilua ja keittiö siistiytyä.

Millä sinä herkuttelet mieluusti?

PFW - TRENDIPOIMINTOJA

22.10.2016


Lauantai-iltaan sopii hyvin pieni piipahdus muodin maailmaan. Pariisin kuvasaldosta olen tähän poiminut muutamia trenditärppejä joita muotiviikkoväeltä bongasin. Nämä ovat sellaisia just nyt-kuumia juttuja.

Tuon ylimmän kuvan kyltti on muuten yhden mukavan valokuvaajan rustaama. Charles on tunnettu siitä, että häneltä löytyy aina laukusta jos mitä rekvisiittaa. PFW:n viimeisenä päivänä tietysti aina kunnon kyltitys. Ja sillä kuuluisalla PFW-lopetuspiknikillä Charlesilla on mukanaan äänentoisto, musiikki, kamerajalusta, strobovalo...you name it.

Mutta siis trendeihin..
 

Samettia näkyi todella paljon niin vaatteissa kun kengissäkin. Sametin sävyinä oli usein täyteläisiä sävyjä kuten kuvan kullankeltainen, smaragdinvihreä, rubiininpunainen tai safiirinsininen. Ah muuten miten ihanilta nuo jalokivien nimet kuulostavat.


Hiihtarit! Voi jestas sentään, tätä trendiä olen odottanut kauhulla. Itse skippaan tietysti sen sujuvasti, mutta ovathan hiihtarit aika vekkulit pitkästä aikaa. Nuorempi polvi varmasti nauttii tästä uudesta villityksestä kovasti. Hiihtareita näkyi farkkukankaisena, ruutukankaisena ja mustana. Ne kuuluu pukea teräväkärkisten kenkien kanssa ja noin, että lahjelenkku jää koron ja pohjan väliin.

Esimerkiksi Elin Klingin Toteme-vaatemerkin mallistossa on hiihtarit, jotka ovat ihan tyylikkäät. Pukisin sellaiset mieluiten muhkean villaneuleen pariksi. Lukijoistani ei taida moni kuitenkaan lämmetä tälle idealle?


Överihihaiset puuvillakauluspaidat. Valkoisia ja vaaleansinisiä puuvillapaitiksia bongailin erittäin paljon. Olennaista on mielenkiintoinen leikkaus, superväljä malli ja ylisuuret hihat. Tähän trendiin ei lasketa istuvia paitapuseroita.

Upeimman tällaisen paidan bongasin Marimekon illallisella. Vastapäätäni pöydässä istui Marimekon asustesuunnittelutiimistä ruotsalainen Karolina, jolla on todella mieletön Vetementsin valkoinen jättikauluspaita.

Tähän trendiin osallistuisin mielelläni ja oikeastaan voin jo osallistuakin, sillä kaapista löytyy mm. Marimekon vaaleansininen tunikamainen puuvillapaitis, se täyttää otoksen merkit, paitsi hihojen osalta.


Loaferit ja rispaantuneet lahkeet farkuissa. Yksi ajattomimmista kenkämalleista on loaferi, minusta jokaisen naisen vaatekaapista tulisi löytyä yksi pari tällaisia. Välillä niitä näkee vähemmän ja nyt taas enemmän. Hypetetyin merkki ehkä on Gucci, mutta anonyymit laadukkaat loaferit alkavat kiinnostaa jopa enemmän.

Rispaantuneen farkunlahkeet piristävät minusta asuja kummasti. Jotkut inhoavat tuota yksityiskohtaa, mutta minä pidän - kuten olette omista lahkeistani huomanneetkin. Puntit voi saksia joko tasaiseen mittaan tai tehdä niihin eripituisia osioita, molempi parempi.


Muhkeat toppatakit. Tälle trendille annan pisteitä käytännöllisyyden puolesta ainakin. Balenciagalla, Acnella ja Totemella ainakin on ihania toppiksia tulevaan talveen. Ketjuliikkeistä löytää niille budjettiversiot. Näissä trenditoppiksissa ei ole sporttista vibaa, vaan minimalistinen ja selkeä tyyli. Takit eivät ole vartaloa nuolevaa mallia, vaan niissä saa olla reilusti väljyyttä.

Itse en oikein tiedä mitä tästä tuumaisin. Jos eteen sattuu oikein mieluisa toppis, saatan osallistua.


Viimeisen kuvan paljaat nilkat-valkoiset lenkkarit-pitkä takinhelma onkin ollut jo tovin aikaa suosittu kombinaatio. Täällä meillä ei taida enää tähän taipua, ilma on viilennyt jo liikaa. Listaan voisin vielä lisätä kaiken kiiltävän ja metallinhohtoisen. En sattunut löytämään yhtään sitä kuvaavaa asua kuvistani, jostain syystä kimalteet eivät olleet sytyttäneet minua kuvaamisen vertaa. Vaikka itse kyllä ihailen kovasti oikein laadittua asukokonaisuutta, jossa kimallus pääsee oikeuksiinsta.

Mitä olette mieltä näistä trendeistä - osallistutteko?

CAFELITO JA RIIKKA

21.10.2016


Rakastan ihania pikkukahviloita ja minusta on superkivaa kuvailla sellaisissa. Olin keskiviikkona Helsingissä ja olimme sopineet Riikan kanssa treffit. Pyysin häntä valitsemaan "kuvauksellisen" ja tunnelmallisen paikan. Tapasimme Kalliossa Cafelito-kahvilassa ja se oli noihin kriteereihin viehko paikka. Espanjalaishenkinen cafe/deli oli todellakin viehättävä sisustukseltaan ja myös muut puitteet olivat kohdillaan - eli lista tarjottavista, musiikki, luettavat ja palvelu.


Odottelin hetken Riikkaa ja minulle tarjoiltiin vettä pöytään ennen tilauksen tekemistä. Oli aika haaveilla ja katsella syksyisiä tunnelmia. Olen muuten aina vähän liiankin ajoissa joka paikassa. Stressaan myöhästymistä kaikessa, jopa töihin tulossa, heh.



Voitte varmaan arvata että tuollaisen hymyttären kanssa aika sujui kun siivillä. Riikka myös esitteli minulle Kallion nurkkia, tämä on itselleni ihan vieras alue Helsingissä, sillä pyörin aina vain ydinkeskustassa. Täytyy kyllä päästä uudestaan tutustumaan tähän kaupunginosaan, ihana hipsterimeininki.


Tällä kertaa tilasimme vain kahvit, olin nimittäin menossa tapaamisestamme viininmaisteluun ja illalliselle. Mutta kylläpä olikin hyvää kahvia.



Voiko kahvilakuvia olla liikaa jos on viehättävä ympäristö. Kiitos Riikalle kuvausavusta. Tykkään muuten kovin siitä, että kahvilassa on eläviä kukkia maljakossa. Pieni viehättävä yksityiskohta, joka kohottaa kahvi- tai ruokahetken tunnelmaa ainakin minun mittapuussani kovasti. Eikä tällaisena someajankohtana ollenkaan paha satsaus ravintolalta.


Cafelito sijaitsee osoitteessa Harjutori 2, Sörkän metroasema on siinä lähettyvillä. Kannattaa meinaan joskus piipahtaa tuolla jos haluaa rentoutua espanjafiiliksissä ja vaikka napsia someen nättejä kuvia samalla. Kiitos Riikalle kivasta seurasta!