Tietoa mainostajalle ›

HELSINGINREISSU / KÄMP

11.9.2016

Tunnustan olevani aikamoinen romantikko. Joskus unelmoin elämästä ranskalaisessa linnassa, toisinaan pienessä Toscanalaisessa kylässä ja joskus Lontoolaisen kaupunkikartanon tunnelmasta. Hotellielämässä arvostankin fiilistä, sellaista joka taikoo jotakin arjen yläpuolella olevaa kokemusta. Siksi olin innoissani mahdollisuudesta yöpyä yhdessä siskoni Suvin kanssa Hotelli Kämpissä. Usein olen istuskellut Kämpin terassilla ihmetellen, minkälaista siellä olisi majoittua. Tässä postauksessa on paljon kuvia, sillä hurmaannuin Kämpin tunnelmasta kovin ja napsin ison liudan kuvia, joista tuli minusta ihania.

Kaikkien trendikkäiden kaupunkihotellien sijaan Kämpin tunnelma on hienokseltaan vanhahtava, se toisaalta on osa viehätystä. Kaikki on ihanasti konservatiivista, sisustuksesta palveluun. Piccolo ovella, korrekti henkilökunta vastaanotossa ja elegantti hovimestari ravintolassa.
Huoneemme oli ihan normaalin hotellihuoneen kokoinen. Tunnelmaa siihen loi hämyinen valaistus ja upea sänkykokonaisuus. Oli muuten aivan superhyvä nukkua. Patja, tyynyt, peitto ja kahisevat lakanat, ah. Huoneen keskelle sijoitettu kirjoituspöytä oikein huusi kiitoskorttien kirjoittamista elegantilla käsialalla... ei tullut kirjoitettua, mutta tiedättekö haaveilijan mielikuvat.





Kylpyhuone oli suuri ja yltympäriinsä marmoria. Tilavassa kylpyhuoneessa suihkun jälkeen vesi ei kastellut jokaista nurkkaa, se on minusta erityisen luksusta. Ei myöskään tarvinnut kiivetä kylpyammeeseen jos otti suihkun, sillä suihkukoppi oli erikseen. Ja tietysti varustukseen kuului valkoinen muhkea kylpytakki. Tällä kertaa ei ollut aikaa makoilla kylpyammeessa, harmi sinänsä, sillä meillä ei kotona ole enää ammetta.


Illalla olimme superväsyneitä ja menimme aikaisin peittoon juttelemaan päivän tapahtumista. Herätyskello soitti varhain (minun mittapuussani) ja hipsimme alakerran ravintolaan aamiaiselle. Tukka nutturalle ja pohjameikki kasvoille, siinä aamiaissiistiytymiseni.

Aamupalapöydästä löytyi tietysti kaikkea mitä osasi ajatellakin ja vielä siihen paljon lisää. Kahvit tarjoiltiin pöytään hopeanvärisistä kannuista, niin kaunista. Ravintolan hämärän hämyinen tunnelma oli rauhoittava ja hälinää ei juuri ollut, arvostan sitä, sillä olen aamuisin vähän pöppörössä. Älkää tutkiko liikaa tuota omaa aamiaislautastani - mitäpä tällainen pullahiiri valitsisi mieluiten lautasellensa. No, siinä on viinereitä sulassa sovussa munakkaan ja pekonin kanssa. Jälkikäteen harmittaa, etten santsannut esim. runsaasta kalapöydästä. Mutta aamulla minulle ei maistu herkullisinkaan lohi.

Kiitos vielä Kämpille tästä kokemuksesta. Ihana oli piipahtaa ja vaikka hotelli olikin super, parasta reissussa oli tietysti aika oman siskon kanssa.

"hotelliyö saatu blogin kautta"

2 comments

  1. Hyvä että oli ankasta kuva,
    nimittäin Kämpin asukilta pitää aina kysyä minkä värinen ankka kylppärissä :)
    Olen saanut joskus aikoinaan käydä muutamassa sviitissä kurkkiin ja
    minuun Kämpissä teki vaikutuksen hienostunut värienkäyttö.

    VastaaPoista
  2. Heh, tuotapa en ankasta tiennytkään :) hyvä sitten että tuli kuvattua. Tosiaan, meidänkin huoneessa oli ruskeavoittoisen väriskaalan piristeenä ripaus tummanvihreää, sitä tuskin huomasi, mutta se kuitenkin terävöitti kokonaisuuden.

    VastaaPoista